Kuva 265: Takaisin luontoon

Oltuaan jonkun aikaa luonnossa naisretkeiljä hakeutuu luoliin ja palautuu taasen neljälle jalalle. Naisretkeilijän ulkomuodon suojaväri muokkautuu ympäristön mukaan.

Kuva 264: Kaarina kerhon pääsykoe

Otaksun että tällä liikkeellä ja valokuvaus asennolla jo pääsee Kaarina-kerhon naisretkeilyjäseneksi.

Kuvat 257-263: Molskis ja loiskis

Tarina siitä kuinka meissä kaikissa asuu sisäinen blondi, myös arvokkaissa, viisaissa, harkitsevissa ja näppärissä naisretkeilijöissä. Retkeilijämme saapuu kosteikon reunaan, hän tekee analyysin ylityksen leveydestä, vedenkorkeudesta sekä kasviston laadusta.

Hän lähtee ylitykseen hyvin rasvatuilla vaelluskengillään.

Rivakasti hän loikahtelee mättäältä toiselle.

Mutta mitä nyt! Melkein vastarannalle päästyään vesi ylittää kengänvarret!

Niinpä naisretkeilijämme kääntyy takaisin.

Hän riisuu jo kastuneet kenkänsä ja kävelee kiltisti paljain jaloin määränpäähänsä.

Hän on onnellinen. Häntä ja hänen seuralaisensa nauroivat hetken sivistyneesti ja jatkoivat matkaansa.

Kuva 256: Helteen värit

Ihan sateen kunniaksi, palautin mieleen kuuman tunturipäivän rinkka selässä. Se antaa kivan sävyn poskille ja kun vielä korostaa lämpöä ja sävyä sopivalla villaisella aluspaidalla on naisretkeilijämme lookki jälleen kohdallaan.

Mutta kuten mummoni sanoi, ei lämmin luita riko.