Kuva 130: Aivan sama

Aivan sama mitä tapahtuu, aivan sama ihan kaikki. Olen tässä, olen onnellinen, tämä joki, tämä vehreys, tämä ihanuus, tämä kaikki. Minä olen tässä ja nyt.



Avisuorajoella tai Ivalojoella kesäkuussa 2005

pst. toi ei edes tajua, että sillä on housut märkänä haaroihin saakka

Kuva 129: Saisinko sen tuplana?

Siis mikäänhän ei ole viisaampi kuin nainen.

Mitä kaikkea nerokasta syntyykään silloin, kun kaksi naista yhdessä saa ajatuksen?!

Nerokas majoitusratkaisu litimärkään, tuuliseen viikonloppuun Patvinsuolla.
Kiitos, otamme Hiutaleen kanssa valtaisat ablodit nöyränä vastaan.

Kuva 128: Kengät hyvin, kaikki hyvin

Ollaan Pyrenneillä marraskuussa, ja saatiin olla ihan rauhassa kauriiden ja lehmien kanssa.



Järjestys ennen kaikkea ja kengät siististi. Mustat eccon avokkaat ihan kiiltelevät hyvin hoidettuina.

Tosi näppärää olla hyvin varustautunut varsinkin jyrkillä lumisilla vuorilla.

Kuva 127: Tukka hyvin, kaikki hyvin

Korsun kaunottaret aamuhetken hehkeänä.
Koko takatukkakin pyrkii eteenpäin.
Ollapa ne rastat ny.

Kuva 126: Tukkaongelma? Mikä tukkaongelma?

Maria tuossa viime kuussa tuskaili takkutukan kanssa. Ka hanki sie sisko rastat! Ei mene tukka littanaan, ei VOI takkuuntua enempää, ja voi löntystellä tunturissa reggae-tahtiin niin pal uskottavammin.

Mutta tuota nenänvuotamisongelmaa se ei toki ratkaise...

Riemukas rastapäämme Elina, Muotkalla 1996

Kuva 125: Haisevat huivit ja hämäyshimmeli

Täti Puikea ja täti Muikea palaamassa Kiertämäjärviltä. Huomatkaa klassisen japanilaisposeerauksen lisäksi runsaasti koristellun himmelin hämäävä vaikutus: vaikka Sherpalla (Täti Muikea) oli käytännossä reissun KAIKKI painavat tavarat, raskausvaeltaja Täti Puikean himmeli vaikuttaa ulkopuolisen silmiin itseasiassa paljon vaikuttavammalta...

Hiusgeelin virkaa toimittavat Kemistä Tampereen Säästotekstiilistä eurolla hankitut hiusbanderollit, jotka vajaan viikon reissun jälkeen ovat jo niin Offin kyllästämät, että haju ei tule niistä kuunaan lähtemään. Vaan olivat niin oivat vehkeet, että harmiteltiin, ettei ostettu heti monia: vehje pitää tukan pois silmiltä, ja piilottaa sen samalla, litistää valmiiseen muottiin, imee hien ja haihduttaa offintuoksua, eleganssia unohtamatta!

Kuva 124: AINA kannattaa kuvata?

Pallonpuoliskot vaihtuu, eleganssi pysyy. On päästy juuri reitin puolimatkaan, Rees-Daart solaan, mutta tuuli alkaa olla sitä luokkaa että rinkka lähtee vierimään itsestään tasamaalla ja pikkukiviä lentää. Päätämme siis palata, vaikka rohkeammat olisivat jatkaneet ja kokeilleet riippusiltojen joustavuutta. Mutta voto piti saaha todisteeksi. Joku voisi kysyä "kannattiko"? Kyllä kannatti, sillä miten ilman tätä kuvaa muistaisi
-miten normaali asu Uuden-Seelannin takamailla oli urheilukalsarit yhdistettynä veitsellä trimmattuihin shortseihin (EN ollut ainoa! Läheskään!)
-mistä tulee sanonta "tuulta täynnä"
-ei KOSKAAN kannata pitää liian pientä pipaa

Toki joku voisi kysyä, miksi uutta kuvaa ei otettu, kun seuraavana päivänä tuuli oli tyyntynyt ja tukka hyvin.