Naisretkeilijä kertoo retkiltään kullanhohtoisia kertomuksia upeista, rauhaisista erämaista ja houkuttelee seittemänkymppiset vanhempansa viettämään laatuaikaa yhdessä ja nauttimaan erämaan onnesta ja rauhasta ihanissa maisemissa yhdessä.
Siinä sitten tarvotaan rinnesuolla Kaldoaivissa, tuuli on puuskissa 12 m/s ja sataa!!
Ollaan kivalla pienellä iltalenkillä.
Älä usko kaikkea mitä näet netissä. Tämä: http://www.tuutsie.fi/vakiot/kierros.htm ei suinkaan ole totuus retkeilevistä naisista. Totuus on jotain aivan muuta. Totuus löytyy mm. tästä blogista. Usko tai älä.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
torstai 24. kesäkuuta 2010
Kuva 194: nirepakaT
Joskus maastossa tulee hankalia pulmakohtia vastaan. Kuten vaikkapa jyrkkiä alamäkiä. Ne saattavat aiheuttaa kipuja polvinivelissä, jos sellaiseen on henkilöllä taipumusta. Ratkaisu on kuitenkin helppo - laskeudutaan rinne takaperin. Koira ihmistä luontaisesti viisaampana otuksena kulkee luonnollisestikin nokka menosuuntaan. Tilanteen ainutlaatuisen luonteen vuoksi laskeutuminen toki dokumentoidaan myös omalla kameralla, videoasetuksella.
Kuva 192: Opaskoira
Naisretkeilijämme on ottanut tunturiin reippaan opaskoiran ja kaksi sauvaa maaston tunnustelun avuksi. Oma visuaalinen havainnointikyky kun näyttää kaikin puolin rajoittuneelta. Toisaalta tilanteen staattisuus paljastaa, ettei naisretkeilijällä ole myöskään kiire mihinkään, eikä hän näin ollen voi vahingoittaa itseään törmäilemällä kiireessä puihin tai muihin eteentuleviin objekteihin. Mutta eihän toki vara venettä kaada.
Kuva 191: Apu lähellä
Jo vaellushulluus itsessään on vaikea tauti. Kun siihen vielä yhdistetään valokuvausinnostus, etenkin kaikkien pienten ötököiden ja kukkasten pakonomainen ikuistaminen välilevyjen nitkahduksista, kyynärpäiden ruhjoutumisista ja muista fyysisistä vammoista ja vaurioista piittaamatta, liikutaan jo sellaisessa tautiluokituksessa, että retkeilijämme tila vaatii aina vähintään kaksi saattajaa matkalle mukaan. Toinen voi ottaa kuvan hullusta kuvaajasta ja toinen olla valmiina avustamaan hänet pystyyn kuvaussession päätyttyä, tai vaihtoehtoisesti, suonenvedon iskettyä takareiteen kesken kaiken.
Kuvan henkilö ei liity paljonkaan tapaukseen eikä lapinporokoiria vahingoitettu kuvan ottamisen aikana.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Kuva 190: Tiina Lillak tunturissa?
Ei ole kyseessä sentään MM-mitalistimme, vaikka ilme naisretkeilijän kasvoilla samanlaista tiukkaa päättäväisyyttä kuvastaakin. Juuri katkennut ja korjattu ahkion aisa lentäisi kuin leppäkeihäs, mielellään neitomme sen menemään viskaisi, jollei tarvitsisi sitä edelleen ahkion vetoon.
Ja sitten, kaksi päivää myöhemmin:
Ensimmäinen aisa olikin korjattu juuri toissapäivänä. Prkl.
Kuva 189: No se kylmähomma
Joo ei ole SE juttu. On se, että illalla ei ole naisretkeilijä saanut unta, koska takalisto palelee, joten hän on ottanut käyttöön kemiallisen vartalolämmittimen, koska biologista ei ollut saatavilla. Seuraavana iltana tuvalla hiihtohousuja riisuessaan havaitsee naisretkeilijämme sitten, että hyvin on kyseisessä lämmittimessä teippi pitänyt. Uskollisesti on koko päivän ollut villahousuissa se. Lämpö tosin on haihtunut aikoja sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)