keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kuva 190: Tiina Lillak tunturissa?


Ei ole kyseessä sentään MM-mitalistimme, vaikka ilme naisretkeilijän kasvoilla samanlaista tiukkaa päättäväisyyttä kuvastaakin. Juuri katkennut ja korjattu ahkion aisa lentäisi kuin leppäkeihäs, mielellään neitomme sen menemään viskaisi, jollei tarvitsisi sitä edelleen ahkion vetoon.

Ja sitten, kaksi päivää myöhemmin:


Ensimmäinen aisa olikin korjattu juuri toissapäivänä. Prkl.

3 kommenttia:

Lillin perhe kirjoitti...

Onko tuo just se hetki on jokin on tuhannen p:n päreinä. Näyttäs tuota silppua riittävän?

Hiutale kirjoitti...

Pärettä on riittävästi juu. Mutta suurin osa tunturikoivun oksasta, jota olen Leathermanilla vuoleskellut korjauspalaksi. Kuvassa parhaillaan asennusvaihe menossa. Sitten varasauvan keskiputki lastaksi ja jeppeteippiä ympärille. Siihen loppui teippi, onneksi ei enempiä aisoja katkennut!

Ruska kirjoitti...

Kyllä ahkiointi on sitten mukavaa ja tarjoaa aina jotakin uutta :D