Kuva 220: Tärkeä koe

Jos naisretkeilijä ei pääse pohjoiseen, se alkaa miettää edistääkö happi palamista ja laittaa pystyyn kokeen saadakseen syyn pystyttää kodan pihaan ja polttaakseen tulia



Naisen kumppani koristelee pihaa asianmukaisesti

Kuva 219: Kynnyskysymys

Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta naisretkeilijämme on tässä selvästi jonkin suuren askeleen edessä.

Kuva 218: Valovoimainen

Vie eläinkamera tuhannen (=1000) kilometrin päähän kotoasi ja asenna se maastoon. KYLLÄ sieltä muistikorttia selatessa löytyy lintujen, kettueläinten, koirien ja porojen seasta ihana innokas naisretkeilijä!!

Kuva 217: Liian ahdasta!

Näin siinä käy jos naisretkeilijämme pakotetaan kaupunkiin autoilemaan. Homma ei oikein skulaa - liian ahdasta on. Ei mahdu mieli, ei mahdu auto.

Kuva 216: Sävy sävyyn

Tärkeintähän retkeilyssä on (ehkä kuivashampoon ja meikinpoiston lisäksi) se, että vaatteet ovat sävy sävyyn. Sopivat yhteen myös riekonmarjan ja punaisen nenän kanssa.

Kuva 215: Palelee

Kylymä! Ja muualtakin kuin vain takalistosta!

Kuva 214: Kameleontti

Joskus iskee halu heittäytyä Äiti Maan helmoihin, sulautua osaksi luontoa. Jos olisi tässä ihan hiljaa niin kukaan ei varmaan huomaisi, etten olekaan punainen riekonmarja. Eikä tarvitsisi enää ikinä palata töihin.

Kuva 213: Hei nyt me saavuttiin!

Tärkeä hetki on dokumentoitava! Tukka on hyvin (vaikkei ole kuivashampoolla pelattu!), hattu vinossa, remeleitä roikkuu siellä täällä. Mutta perillä ollaan!

Kuva 212: Mitä harvempi kokki, sitä parempi soppa

Sen verran vaativaa on kyllä veden keittäminen, että ei siinä paljon sivuille vilkuilla. Voi vaikka palaa pohjaan se vesi, jos ei keskity kunnolla. Etenkin kun on kaksi levyä yhtä aikaa päällä, kuten paremmillakin kurmeekokeilla.

Kuva 211: No se fengshui, vaimikäseoli

Naisretkelijä on asettunut leiriin. Teltan oviaukon eteen on näppärästi aseteltu esille kaikki mahdollisesti tarvittava. Mahdollisesti ei tarvitse kulkea telttaan, tai ei se ainakaan kovin näppärästi käy. Vaan väliäkö sillä, nyt syödään.

Kuva 210: Kätevä emäntä

Jos ei ole lautasta käsillä niin voi sitä Crocsistakin syödä. Ai voisko siitä pussistakin suoraan?

Kuva 209: Taas Lapissa, osa 3 (?)

On se. Rasittavaa. Olla taas Lapissa. Pukea pittää. Ja kuka kerää kaikki nää romut tuonne rinkkaan? En kyllä varmana enää lähe. Lappiin. Tässä kuussa ainakaan.

Kuva 208: Kuivashampoon tarve

Oih ja voih!

Tuohon allaolevaan - alunperin Iltasanomien - tekstiin viitaten laitetaas tähän varoittava esimerkki naisesta, joka ei piitannut minkäänlaisesta kohteliaisuudesta kanssaretkeilijäänsä kohtaan.

Naisretkeilijämme vaelsi viisi päivää erämaassa ihan ilman kuivashampoota, puhumattakaan mistään laadukkaammasta shampoosta! Eikä sillä myöskään ollut mukana saippualappuja, saatika kasvovoidetta.

Ja tällainen oli sitten viimeisenä aamuna lopputulos.
Hyi häpeä, naisretkeilijä!

Miten hoidan ihoani metsässä?

Iltasanomissa saimme vastauksen tuota meitä niin paljon askarruttaneeseen kysymykseen:
"Miten hoidan ihoani metsässä?

Kysy kauneudesta - asiantuntija vastaa

Kutsuin erään naiskollegani meidän äijäporukan kanssa metsästysretkelle lokakuun alkuun, ja hän kysyi, mikä on paras tapa hoitaa ihoa 3 päivän kämppäolosuhteissa, missä peseytyminen rajoittuu saunaan ja päivät ollaan kokonaan ulkona? Voiko käyttää esimerkiksi hajustettuja kosteusvoiteita vai karkottaako niiden tuoksu saaliseläimet?

Marjo vastaa: Metsäreissulla ja matkalla on sama ongelma: miten hoitaa ihoa mahdollisimman vähäisillä varusteilla paikoissa, joiden hygieniaolot eivät ole kummoiset.

Itse otan yleensä vaellukselle mukaan paketin meikinpuhdistuslappuja, joilla voi tarvittaessa pyyhkiä myös likaiset kädet. Sen lisäksi yksi yleisvoide, mitä hipaisen kasvoihin ja vartalolle (tämä siis toimii silloin kun kasvoissa ei ole mitään erityisongelmia) ja hiuksiin kuivasampoota. Niillä pitäisi pärjätä pari päivää, vaikkei edes vettä olisi käytössä.

Saunaa varten voi ottaa kuivashampoon sijasta normaalin sampoon, jätettävää hoitoainetta sekä saippualappuja.

Metsästysretkeä varten ei haittaa, jos voiteessa on tuoksua, sillä se haihtuu nopeasti iholta. Parfymoitu vartalovoide voi olla jo liikaa ja hajusteet kannattaa jättää ehdottomasti kotiin.

Marjo Pihlajaniemi on toimittaja ja kosmetologi. Hän vastaa lehdessä ja Internet-sivulla viikoittain lukijoiden kysymyksiin."

Kun tyrskintä lakkasi jäljelle jää paljon kysymyksiä, joista ihan vain muutamia:

- Miten peseytyminen rajoittuu saunaan?
eikö sitä siellä juuri puhdistuta
- Onko puhdistautuminen ilman kemikaaleja mahdollista?
- Likaannuttaako puhdas metsäilma kolmessa päivässä ihon kovinkin pahasti?
- Kysyykö joku mies apua naisen puolesta (vai oikeasti itsensä?)

Kuva 207: UV-suoja

Auringonvalon haitalliselta vaikutukselta tulee suojautua kaikin keinoin.

Kuva 206: Erämaan rauha

Kun pääsee erämaahan, kaipaa rauhaa. Sitä että ei tarvitse kelloa, ei kännykät toimi. On vain luonto ja minä!

(Mut onhan täällä kenttää, onhan!)

Kuva 205: Ku hää ol nii ilonen ku västikki

Se ol sillon ko myö mäntiin sinne erämuahan, siellähän myös hyvinniin oltiin ja kävellä humppastiin ja kyllähän myö jottain siellä muutahhii tehtiin. Oisko se ollunna jottain tanssiloita ja mitä se oli.
Siinähä meillä muovinyssäkässä ol tärkeimmät tavarat kyyjissä ja oisko meillä ollu jottain muutahhii. Vai oliko meillä.

Kuva 204: Catwalk

(Kuva: TerhiK)

Hiutaleella on yllään viehättävä maanläheinen kokonaisuus, jossa alaosan suloisen lämpöisen villahameen sävyt toistavat herkästi ympäröivän tunturimaan väriskaalaa.

Kuva 203: Tästä mennään!

(Kuva: TerhiK)

Tai sitten ei mennä. Paitsi jos haluaa huuhdella kardaaniakselin (huomaa vyötäröä myöten märkä vasen alaraaja).

Kuva 202: Jou jou

Minunko? Sadehousutko? Isotko?


Kuvan lähetti Kaisa.

Kuva 201: Herätys

Kuvat lähetti Kaisa.

Kuva 200: Manaaja

"Eikö se voi hemmetti ite sitä vettä hakee, sehän se niitä nuudeleita halus. Ei mulloo edes nälkä. Noni, nyt tuli taas joku per--leen ötökkä verkon väärälle puolelle." 


Kuvan lähetti Kaisa.


***


Huimaa! Jo kaksisataa tyylikästä naisretkeilykuvaa! Juhlan kunniaksi kehotan kaikkia kanssasisaria kaivelemaan edelleen arkistojaan ja tietenkin lähettämään myös niitä syksyn tuoreita otoksia näytille. Kaisa, tarkkaile postiasi, sinulle on luvassa Jotain Pientä Kivaa kahdennensadannen kuvan lähetyksen johdosta!

Kuva 199: Luolanainen ja sen koira

"Tsäppäh Uhro. Rapsrääp, zzooow ugh ugh räppan."

Luolanainen siinä kehoittaa koiraansa töihin. Vapaa suomennos kuuluu jotakuinkin seuraavasti:

"Noniin Urho. Paas kaivaen, niin päästään luolaan yöksi."

Kuvan lähetti Kaisa.

Kuva 198: Yhteyksiä ulkomaailmaan

On se vaan jäskää avata kännykkä vaelluksella. Käsi alkaa täristä ja silmät pyörähtää hedelmäpeliin. Onkohan ulkomaailmasta kenties tullut jotain viestejä? Joltain sivilisaatiolta?


Kuvan lähetti Kaisa.

Kuva 197: Stretch

(Kuva: TerhiK)

Paitsi välihousujen väri (ks. edellinen entry), on päällyshousujen materiaali merkittävässä roolissa vaelluksen mukavuutta ajatellen. Jousto-osa takapuolessa helpottaa etenkin valokuvaavan naisretkeilijän oloa. Kun vielä kropassakin olisi saman verran joustoa.

välihousujen on oltava mustat

Katselin kolme viikkoa vaellushousujen alla viihtyneitä silkkisiä alun perin beigen värisiä välihousuja puhkesin hihitykseen: mustalilapilkkuiset variksenmarjoista, punapilkkuiset kai puolukoista tai hillosta, rasvatahroja, epämääräisiä muita tahroja, vähän turvetta, saumat levinneet hymyyn, täysin pehmeät ja muotooni muotoutuneet - aivan hirveät! Ei vaan voinut ottaa kuvaa. Näin muotoutui taas yksi elämänviisaus - välihousujen paras väri on musta.

Kuva 196: retkeilymanikyyri

Manikyyri on käsien ja kynsien kosmeettinen hoito. Hyvin suositun ranskalaisen manikyyrin rinnalle on noussut retkeilymanikyyri, eikä suotta



Jo toisella viikolla erämaassa alkaa retkeilymanikyyri muodostua sormiisi.

Kuva 195: yhteiset harrastukset

Naisretkeilijä kertoo retkiltään kullanhohtoisia kertomuksia upeista, rauhaisista erämaista ja houkuttelee seittemänkymppiset vanhempansa viettämään laatuaikaa yhdessä ja nauttimaan erämaan onnesta ja rauhasta ihanissa maisemissa yhdessä.



Siinä sitten tarvotaan rinnesuolla Kaldoaivissa, tuuli on puuskissa 12 m/s ja sataa!!
Ollaan kivalla pienellä iltalenkillä.

Kuva 194: nirepakaT

Joskus maastossa tulee hankalia pulmakohtia vastaan. Kuten vaikkapa jyrkkiä alamäkiä. Ne saattavat aiheuttaa kipuja polvinivelissä, jos sellaiseen on henkilöllä taipumusta. Ratkaisu on kuitenkin helppo - laskeudutaan rinne takaperin. Koira ihmistä luontaisesti viisaampana otuksena kulkee luonnollisestikin nokka menosuuntaan. Tilanteen ainutlaatuisen luonteen vuoksi laskeutuminen toki dokumentoidaan myös omalla kameralla, videoasetuksella.

Kuva 193: Verryttelyn tärkeys

Lihashuollon tärkeyttä ei voi koskaan kyllin korostaa.

Kuva 192: Opaskoira

Naisretkeilijämme on ottanut tunturiin reippaan opaskoiran ja kaksi sauvaa maaston tunnustelun avuksi. Oma visuaalinen havainnointikyky kun näyttää kaikin puolin rajoittuneelta. Toisaalta tilanteen staattisuus paljastaa, ettei naisretkeilijällä ole myöskään kiire mihinkään, eikä hän näin ollen voi vahingoittaa itseään törmäilemällä kiireessä puihin tai muihin eteentuleviin objekteihin. Mutta eihän toki vara venettä kaada.

Kuva 191: Apu lähellä

Jo vaellushulluus itsessään on vaikea tauti. Kun siihen vielä yhdistetään valokuvausinnostus, etenkin kaikkien pienten ötököiden ja kukkasten pakonomainen ikuistaminen välilevyjen nitkahduksista, kyynärpäiden ruhjoutumisista ja muista fyysisistä vammoista ja vaurioista piittaamatta, liikutaan jo sellaisessa tautiluokituksessa, että retkeilijämme tila vaatii aina vähintään kaksi saattajaa matkalle mukaan. Toinen voi ottaa kuvan hullusta kuvaajasta ja toinen olla valmiina avustamaan hänet pystyyn kuvaussession päätyttyä, tai vaihtoehtoisesti, suonenvedon iskettyä takareiteen kesken kaiken.

Kuvan henkilö ei liity paljonkaan tapaukseen eikä lapinporokoiria vahingoitettu kuvan ottamisen aikana.

Kuva 190: Tiina Lillak tunturissa?

Ei ole kyseessä sentään MM-mitalistimme, vaikka ilme naisretkeilijän kasvoilla samanlaista tiukkaa päättäväisyyttä kuvastaakin. Juuri katkennut ja korjattu ahkion aisa lentäisi kuin leppäkeihäs, mielellään neitomme sen menemään viskaisi, jollei tarvitsisi sitä edelleen ahkion vetoon.

Ja sitten, kaksi päivää myöhemmin:

Ensimmäinen aisa olikin korjattu juuri toissapäivänä. Prkl.

Kuva 189: No se kylmähomma

Joo ei ole SE juttu. On se, että illalla ei ole naisretkeilijä saanut unta, koska takalisto palelee, joten hän on ottanut käyttöön kemiallisen vartalolämmittimen, koska biologista ei ollut saatavilla. Seuraavana iltana tuvalla hiihtohousuja riisuessaan havaitsee naisretkeilijämme sitten, että hyvin on kyseisessä lämmittimessä teippi pitänyt. Uskollisesti on koko päivän ollut villahousuissa se. Lämpö tosin on haihtunut aikoja sitten.

Kuva 188: äijäsukset. not.

Ruotsin (kuten toki myös Suomen) armeijan varusteissa on yksi vika: ne maastoutuvat oivasti. Sodankäynnissä on toki eduksi, että esim. iloisenhelakat sukset eivät paista vihollisen silmiin hangen keskeltä, mutta rauhanajan toimissa maastoutumisesta on vain haittaa. Esim. jos valkoinen vaellussuksi ottaa ja lähtee karkuun alas tunturin rinnettä kevyessä lumituiskussa, niin kolmasosasekunnin päästä sitä ei erota Erkkikään (disclaimer: Erkkiä ei ollut matkassa, joten voi toki olla että Erkki näkisi mitä retkeilevä täti ei) ilman tuuria (joka silloin osui vastaan käkkyrämännyn muodossa, ja onneksi se mänty, ja siis tuuri, oli lähellä).




Tästä maastoutumisdemonstraatiosta pelästyneenä näppärä rauhanomainen retkeilijämme otti esille kirkkaanväriset, vedenkestävät maalit, ja niin sukset puhkesivat kukkaan naivistisen piirrustustaiteilun parhaassa hengessä. Sen lisäksi, että sukset nyt erottuvat hangen valkoisuudesta ilman silmäklaseja (ja Erkkiä, discl.), ei tarvitse pelätä, että joku talvigummisaapas-puusuksi-talepaaniukko nappaisi nämä sukset vahingossa tuvan seinältä :)

Kuva 187: Suksee

Jotkut käyttävät karkuremmejä, tosiretkeilijänaiset, ne jännityshakuiset, luonnon elementtejä, kuten tunturikoivuja. 

Ei se ehtinyt montaakaan sataa metriä liukua.

Kuva 186: Nyytiä, vakkaa

Arvoitus: Monenko hengen (nais)retkikunta majoittuu yhden yön Kalmankaltion Lomassa?

Kuva 185: Nousukarvat

Niin. Oliko parempia ideoita?

Kuva 184: Elämä jatkuu, takut pysyy

Pipo päässä muutama vuorokausi ja tässä tulos



Kuvassa oikealla on jo hyvin muodostunut rastan alku, koko hiusmassa liikkuu jos jotain hiusta liikuttaa.

Ohjeiden mukaan: whiskyä sisäisesti, oliiviöjyä, paljon hoitoainetta, hiusharja ja puukko, kyllä se siitä.

Kuva 183: Lisää kaaosta

Kun vähän miettii, katsoo kuvaa, niin voi kuvitella KUINKA PALJON voi retkisiskon rinkka painaa????

Kuva 182: Kaksi naista nousee tunturiin

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Ahkiot ovat jääneet kotiin ja toinen rinkka on kuvakulman ulkopuolella.

Eikä vielä ole edes käyty kaupassa, eikä juomakaupassa.



Ja sitten nousimme tunturiin katselemaan kuuta ja taivaanrantaan jonne aurinko olisi voinut nousta.