Kuva 120: Mitä tapahtuu?

mistä on kysymys?

Kuva 119 : Moottorin pärinää ja pauketta

Jatketaanpa Joulun jälkeistä elämää Paukkeella ja Pörinällä kuten vuodenvaihteen juhlintaan kuuluu. Näin vauhdikkaissa tunnelmissa elettiin vuosi sitten joulukuun alussa.
Viimeiset hyvästit vesille ennen järvenselkien jäätymistä.
Se on tuo karvahattu niin hyvä.
Hillityssä vauhdissa kestää hyvin päässä ja korvat iloisesti lerputtaa.

Kuva 118: Eksyksissä? Kuka?

Aamuöistä tunnelmaa Lapin yöttömässä yössä.
Aurinko nousemassa noin klo 4 aikoihin - muistaakseni...
Tultiin juuri läpi yön jostakin jonnekin.
Paljonkohan tästä vielä matkaa autolle?
Sääskiä ainakin oli!

Kuva 117 : Päivän tärkein ateria

Aamiainen on päivän tärkein ateria.
Kaurapuuroa ja Marinolia, siitä neitomme syttyvät päivään uuteen.
Huivi ja kauluri pitävät hartiat lämpimänä ja riittävän suuret silmälasit varmistavat hyvän näkyvyyden. Sukka on paloiteltu ranteen koristukseksi. Cool!
Tyyli se olla pitää.

Kuva 116: Kufittaren kiusa

Retkeilijänainen pyörii suolla, ahmii kultaisia hilloja maha pullollaan



Kufittar katselee onnellista ja nappaa hältä huvikseen toisen jalan

Kuva 115: Pientä vihreää

Mikä on pieni, vihreä, märkä ja tutisee?

No tietenkin Hiutale sadeviitan sisällä kirjoittamassa retkipäiväkirjaa.

Teema: Naisretkeily

Tänään lukemassani Retki-lehdessä lueteltiin ensi vuoden lehtien teemat, ja kuinka ollakaan, huhtikuussa on teemana naisretkeily. Pitäisiköhän toimituskuntaa valaista tämän blogin olemassaolosta, onhan meistä osallistujista jo kolme siinä edellisessäkin teemanumerossa esiintynyt :).

Lisää tunnisteista

Hitaalle hämäläiselle juuri valkeni, että muut bloggaajat eivät taida nähdä tuolla muokkaustilassa sitä "tunnisteet"-listaa? Taitaa olla vain itse luomat näkyvissä? Laitanpa sitten tähän näkösälle koko rimpsun. Nämä on nyt käytössä ainakin yhdessä kuvassa, eli näistä voi poimia sopivia ja sitten tietty sitä mukaa keksiä uusia kun tarvetta ilmenee :).

Hiihtely

Himmeli

Humppa

Kaarinat

Kauneus

Lumikengät

Muoti

Niksit

Onni

Reittivalinnat

Romppeet

Ruoka

Sadeviitta

Suklaa

Tauko

Tukka

Tulet

Vaisto

Villahousut

Että semmoinen lista :D.

kuva 114: paras retkivaate

Kaikkein aikojen paras ja melkein käytetyinkin retkivaatteeni, tuo hame.



Ilmava, helppo, kestävä, nopeasti kuivuva.. Mikä on juuri ollut tarpeen, sillä kirkasvetinen puro onkin ollut yllättävän syvä.

Kuva 113: On tätä onnea minulla

Retkeilijämme riemuitsee, on jälleen tauon paikka. Takana satojen metrien vaellus, näköala ratapenkalta järvelle on kaunis. Luonnon hiljaisuuden rikkoo vain suklaapaperin rapina.
Ja ohikiitävä juna.

Tunnisteita

Joku (Rieba?) oli jo aiemmin kekannut lisätä avainsanat "sadeviitta" ja "himmeli" pariin kuvaan. Lisäilin tässä unta odotellessa muutamia tageja lisää noihin vanhempiinkin kuviin. Saa mieluusti jatkaa! Tuossahan on vasta muutama ihan oleellisin, kuten "ruoka", "muoti", "kauneus" ja "tulet".

Kuva 112: Hienosteluvinkki

Naisretkeilijän salainen (käsi)ase



Okei, okei vähä hävettää, mutta eipä haise käsi kalalle kun on hanska..

Kuva 111: Parempi mummo pussissa... osa 2

Kyllä näppärä aina jätesäkin löytää.

Kuva 110: Tukiaisia

Jatkoa kuvaan 41, kun siinä nyt kuitenkaan ei käynyt vielä selkeästi ilmi, miten keski-ikäinen, rampapolvinen naisretkeilijä valmistautuu taipaleelle. Tässä em. kuvaa vuotta (ja kahta polvileikkausta) aiemmin napatussa otoksessa kaikki vaatekerrokset ovat kuitakuinkin samoja, mikä todistaa naisretkeilijämme ekologisuuden ja kestokulutusajattelun puolesta. 

Eikä Prisman kassia, vaanMinimanin! Vaihtelu virkistää!

Kuva 109: Väärät housut

Kun naisretkeilijämme siirtyy gummisaapastalebaanista gorepelleksi, hän kohtaa monia käytännön ongelmia. Enää ei ole itsestään selvää sekään, että osaa pukea housut oikein päälle.

Kuva 108: Gandalf Vihreä

Luontokaupasta ostettu sadeviitta (myyjätär naisretkeilijälle: "Mutta tämä on Teille aivan liian pitkä!"), Savotta, kumpparit ja retkikodan keskisalko. Kokonaisuuden viimeistelee istuinalusta sadelippana. Jo vain sadeviitta on monikäyttöinen.

Niin, ja kaulassa tietysti The Kompassi.

Kuva 107: Naisen vaisto osa 3

Vastine kuville 105 ja 101

Kyllä kulta, tämä reitti on oikea, en vain tiedä uskallanko jatkaa eteenpäin.. Ai, Sinä et uskalla palata..



Mutta ei hätää vaikka vähän pimenee, kohta on viehättävä autiotupa



(kuva on aamulta, barakkiin osuttiin juuri niin että saatoimme sen erottaa)

Saadaan olla ihan kahden

Kuva 106: Pelastuskoira

Kun hiihtämisestä edelleen innostunut naisretkeilijä lähtee uhmaamaan erämaan vaaroja arktisiin olosuhteisiin mitä kaukaisimpiin kohteisiin (kuten vaikkapa Leivonmäelle) ei ole huono ajatus ottaa mukaan vähintään yksi viisas luontokappale. Koiran hyöty kriittisissä tilanteissa on kiistaton: se jaksaa ainakin pitää seuraa naisellemme, joka hartaasti harjoittaa nöyrtymistä luontoäidin jalkojen juuressa.

Kuva 105: Naisen vaisto, osa 2

Vastine kuvalle 102.

Leivonmäen kansallispuisto on hiihtämisestä innostuneen naisretkeilijän unelmakohde. Sieltä löytyy tasaista järvenselkää, metsäautoteitä, loivaa, avaraa maastoa ja tasaisia laaksonpohjia sujuteltavaksi. Niin, ja tietenkin myös Harjureitti, jota kartasta katselemalla tai nimestä päättelemällä ei ihan hevillä voi arvata mäkiseksi maastoksi. 

Kuva 104: Kärräillen

Rinkka, reppu, kantoväline... ei kai sitä nyt selässä ole tarkoitettu kuljetettavaksi, kauhistuu hentoinen naisretkeilijämme, ja lastaa mokomat taakat näppärään kaarina-henkiseen kulkuneuvoon. Näin ei rasitu ruoto, eivätkä maitohapotu muskelit.

Kuva 103: Luontoäidin opissa

Niin nöyrästi naisretkeilijämme on jälleen asettunut luonnon omaan luokkahuoneeseen ja odottaa mitä luontoäidillä on tällä kertaa kerrottavanaan. Pulpetti on mallia "Tukki" ja se sijaitsee Ristijärven Kivijärvellä.

-Kaisa-

Kuva 102: Transformer

Jos seuraa ympäristöään tarkasti, niinkuin kuvan ottanut miesretkeilijä on tehnyt, voi nähdä retkeilykansaa hätkähdyttävän muodonmuutoksen: naisretkeilijän synnyn. Muutokseen kuluu tovi ja se sisältää ähellystä ja tavaroiden sijaintiin liittyviä kysymyksiä. On mielenkiintoista, kuinka naisretkeilijä onnistuu muodonmuutoksen myötä karistamaan pienimmätkin feminiinisyyden viitteet pois olemuksestaan ja muuttumaan metsien androgyyniksi kulkijaksi. Retken jälkeen paluu feminiiniksi tapahtuu huomattavasti hitaammin ja siihen tarvitaan pesutiloja.

-Kaisa-

Kuva 101: Naisen vaisto

"Tää on ihan hyvä reitti" sano naisretkeilijä Syötteellä kun kuusta päin hiihti.

-Kaisa-

Kuva 100: Luonnon helmassa

Naisretkeilijä osaa sulautua luontoon, eikä herätä siellä huomiota. Hän osaa naamioida majapaikkansa niin maisemaan katoavaksi, että voit kulkea aivan hänen leirinsä ohi edes huomaamatta sitä!

-Echo-

Kuva 99: Halojaa

Naisretkeilijät ovat aina reippaina valmiita kohtaamaan erämaan kutsun ja heittämään mielestään hektisen tietoyhteiskunnan. Vapaana arjen huolista nuo sorjat ja raikkaat nymfit kirmaavat kuunnellen vain honkien huminaa ja linnun laulua.

-Echo-

Kuva 98: Lumikenkäilyä

Pöyrisjärvellä olisikohan maaliskuussa 2000

Tää on niin huono kuva!! Tässä ei näy tuskaa ei hikeä ei kyyneliä ei mitään oikeaa tunnetta!! Eikä tästä välity alkuvaiheen kirosanat ja loppuvaiheen jumalien mielistely, "ymmärrän että minun tulee nöyrtyä ja kasvaa henkisesti".. (=ymmärrä epätoivon määrä). Eikä tietenkään hysteeristä kikatusta..

Kuitenkin tämä on muistutus: elä ikinä lähde lumikenkävaellukselle erämaahan rinkka selässä jos ei ole takkuuvarma lumikenkäkanto (jota ei siis kai ole edes olemassakaan). Kun sadannen kerran saman päivän aikana aivan mystisesti maa tippuu alta ja päädyt syvälle hankeen mitä kummallisemmassa uudessa asennossa rinkan alle. Siinäpä sitten yrität koota kroppaasi, saada jalat järjestykseen, kädet vierekkäin sauvan päälle josta varovasti yrität punnertaa itsesi ylös ilman että lunta tulee kainaloihin saakka takin sisäpuolelta. Ja kaikki tämä ehkä vain 2 tai 500 metrin päässä uudelleen. Erääseen 300 metrin matkaan meni pari tuntia.

Ja lunta olivat saamelaisten jumalat sinä vuonna antaneet tuolle seudulle melkein parisen metriä. Tuli opittua, että pulverihankeen voisi hukkua ilman lumivyöryä.

Käytimme poskettomasti aikaa lumen pinnan lukemiseen, tuo tuolleen jäätynyt kyllä kantaa, ja paskanmarjat!! Samalla meistä tuli kelkanurafriikkejä ja kiljuimme moottorikelkkailevien Aslakkien perään ;-) Joita ei kyllä näkynyt.

Jiertsivaaralla katosi sitten kontrasti melkein kokonnan. Pohdimme aina välillä että kävelläänkö me yhä ylöspäin vai mikähän on tilanne, että ollaanko jo huipulla. Sitten silmät alkoivat luoda ärsykkeitä kesken aistipuutteen ja näimme jyrkänteitä, käsiä heiluttelevia laskettelijoita ja kaikkea muuta jännää.. eli käännyimme, en oikein tiedä päästiinkö Jiertsivaaran päälle vai ei. Mutta Keijaraisella oli huippu-upeaa kun lumimyrky pyyhälti voimalla ohi!!

97: Parempi mummo pussissa kuin kaksi kiikkustuolissa

Instinöörinrutjakkeet ne kaikenmaaliman retkeilykeskustelupalstoilla kinaa siitä, mikä high-performance Gore-Tex-asu ja/tai ilmatäytteinen makuualusta olisi tarpeeksi hyvä, jotta herkkähipiäinen uroksemme (mitenkään mitään ammattikuntaa tai sukupuolta osoittelemati, ikäluokasta puhumattakaan) voisi tepastella esim. Haltin reitin eestaas. Reipas Kaarinapa ei tarvitse mitään Goreja, vaan soveltaa eräoloissa mustaa jätesäkkiä sekä sateensuojaksi (kukas sitä rinkkaa purkamaan ja sadetakkia kaivamaan pienen kuuron takkii), makuualustaksi (ks. alla - makuualustan ulosotto vaatisi himmelin purkamisen) että kansantarujen lähteenä: jossakin Italiassa ehkä vieläkin kerrotaan kauhunsekaista tarinaa Lapin erämaissa kiertelevästä Kävelevästä Himmelistä, jolla on valtavan kokoinen musta pää, tikkumaiset etukäpälät, ja joka laulelee kammottavalla primitiivimurteella karjalaissii kansanlaului.

Mistä moinen suomalaiskanssallinen innovatiivisuus? Salaisuus on K. Karin hengessä aamujumppa, joka vetreyttää paitsi lihat ja rasvat, myös virvoittaa aivoverenkiertoa.

Kuva 96: Mihin sadeviittaa voi käyttää??

Se on hyvä verhonkorvike, hyvä rinkan&kamojen peite sateella, sillä voi varmaan kantaa vettä, jos se vihreä voi sillä maastouttaa kesällä tavaroita, sillä voi mahdollisesti kantaa sairastunutta, sillä voi raahata kamoja ja polttopuita hangella, sitä voi käyttää persalustana, se on suoja ydinlaskeumaa ja kemiallisia aseita vastaan, sillä voi kerätä muurahaisten munia, siitä voi tehdä lautan, sillä voi suojata itsensä jos hievahtamatta istuu paikallaan ja hengittää varovasti sateessa.



Tässä Lemmenjoella raesateen jälkeen kesällä 2002. Nainen on viitan sisällä ihan yhtä märkä kun viitta ulkoa. Viitta on ollut mukana tän jälkeen vielä monella retkellä, mutta ei koskaan enää naisen päällä ;D

Kuva 95: Hottia

Kesän 2006 Kaldoaivin hotteinta hottia (= kuuminta muotia) olivat silkkivillahousut. Eritysti ne jotka oltiin värjätty persuuksista variksen- puolukan tai mustikanmarjoilla. Valitettavasti perskuviointi ei näy kuvasta.

Kuva 94: Hehkeät reittivalinnat

Naisemme on vaelluksella, sellaisella jossa käytetään vaelluskenkiä ja kävellään maata pitkin. Tässä on ensin kahlattu rapsakassa alkukesän Pöyrisjärvessä tuon veden alla olevan niemekkeen päähän, vähän eteenpäin siitä mistä risut loppuu, (eli ihan kuvan vasempaan laitaan) tässä hommassa jo kastui pikkuhousut. Sitten vasta neljännellä yrityksellä löydetty sieltä reitti tälle hiekallle. Tässä hommassa kastui melkein tissitkin. Ja hajosi sandaalit. Mutta alkukesän tulviva Pöyrisjoki on ylitetty.



Sitten siinä välissä on käyty uiden hakemassa mönkijälautta ja sauvottu alasti yli Sengajoen suun.

Jäljellä on Jiertsijoki



Rinkka ja tissit kastuu vaikka kaukaa järveltä särkkiä pitkin ylitetään. Aallot heiluttaa rinkkaa, mutta onneksi ei hiukset kastu.

Tuntuu siltä että ei oikein ole ymmärretty kävellen maata pitkin tapahtuvan vaelluksen syvintä olemusta vaan haihatellaan vesileikkien parissa.

Kuva 93: Naisretkeilyn monimuotoisuutta

On kaunis tuuleton kesäkuinen päivä tunturissa. Mitä tekee naisretkeilijämme?


Kehittää tietenkin upouudesta karttalaukustaan itselleen liukurin ja etsii viimeisen lumen peittämän tunturinrinteen, missä koirien iloksi laskettelee rinnettä pitkin pääsiäiskukko sylissään...

Kuva 92: Supervoitelijan salaiset sekoitukset???

Siskoseni, kertoisitko mitä ihmetta oikein teet?



Vastausikin tuli: "Kas, Rodet eivät näköjään riitä, vaan pohjaan on vedettävä vanhaa kunnon tervaa. Muutoin vauhti kiihtyy liikaa. Eikä suinkaan ole tarkoitus nolata moottorikelkkailijoita."

Aivan ja reissukin voisi loppua ihan alkuunsa..

Kuva 91: Kun sauvat ei kiinnosta

Jos sää on huono monet luopuvat suksistaan (vrt kuvat Kun suksi ei luista osat 1, 2 ja 3). Jos sää on täydellinen ja hankikanto hillitön, jotkut luopuvat sauvoistaan.




Halti Kulpakkojärven saunalla, Hammastunturissa.

Kuva 90: Ottaaks pannuun?

Kun naisretkeilijä saapuu leiripaikalle, jossa on kaivo, mutta ei sankoa, jolla nostaa vettä kaivosta, mitä hän tekee?

a) lähtee kotiin

b) kaivaa rinkasta litran kokista

c) pyytää miesretkeilijää laskeutumaan kaivoon ja hakemaan vettä

d) ratkaisee tilanteen nokkelasti

Vastaus on jälleen Känädä, eli naisretkeilijä luulee ratkaisevansa tilanteen nokkelasti sitomalla narun kahvipannuun ja paiskomalla pannua kaivoon useita kertoja, joista murto-osalla kevyt pannu keikahtaa sen verran kumolleen, että hörppäsee itseensä vettä.

Harmi vain, että kaivon luona ei ole sankoa syystä, että kaivon vesi on todettu juomakelvottomaksi. Poistamalla sanko kaivon luota on ko. toimen suorittaja, arvatenkin mies, olettanut kaivolle saapujan oitis luopuvan yrityksestä saada kaivosta vettä. Näin ollen ei näkyville myöskään ole tarvinnut laittaa minkäänlaista tiedotetta veden laadusta.

Huom. Yhtään naisretkeilijää ei vahingoitettu tässä yrityksessä, eli hullun tuurilla kukaan ei sairastunut.

Kuva 89: Dancing Queen

Vai Macarena vai mikäsenytoi. Pääasia, että lanteet liikkuu! Taukohumpan mallia näyttää Minna Herajärven kierroksella toukokuussa 2004.

Kuva 88: Puhtaat hampaat, raikas suu

Sankarittaremme on tälläytynyt juhannusjuhlan kunniaksi militäärihenkiseen hyttyspäähineeseen, jonka aistikas kallistus tuo mieleen Jackie Kennedyn pillerirasiahattuineen (tai sitten ei). Pienen harjoittelun jälkeen hammaspeikkojen karkotus onnistuukin jo sujuvasti hammasharja hyttysverkon sisäpuolella suihkien. Pepsodent-tahrat verkossa paljastavat, että aivan heti ei toimi noin järkevästi luonnistunut.

Kuva 87: Kuinka paljon mahtuu naisretkeilijän ahkioon?

Jonkun verran sanoisin..



Tässä ollaan lähdössä Hammastunturin kämpältä pääsiäisenä 2004

Kuva 86: Sissineito nousee lähtehestä

Toiset meistä on sokeria, toiset taas ei



Tässä ei sade haitaa, retkeilijäneito on käynyt raikkalla pulahduksella erämaajoessa, minusta suoritus oli niin hyytävä että oli pakko tempaista kamera esiin