Kuva 286: Hillitön riemu

(Kuvan otti Lotta Ruohtula)

No kylläpä on taas ihanaa olla täällä Lapissa! Tuskin pystyy tätä ylitsepursuavaa riemua sisällään pitämään!

No, toisaalta, päästä kasvaa sukset, onko se sitten ihme, jos vähän menee naama rutulle...

Kuva 285: Verkostoitumisen ihanuus

(Kuvan otti Lotta Ruohtula)

Aurinkolasit - check.
Sauvat - check.
Jalkineet -check.
Verkkoalusasu - check.

Ei kai tästä siis mitään enää puutu? Vai?

Kuva 264: Kaarina kerhon pääsykoe

Otaksun että tällä liikkeellä ja valokuvaus asennolla jo pääsee Kaarina-kerhon naisretkeilyjäseneksi.

Kuva 226: Huovuttuuko?

Huovuttuu, kymmennen hiihtovaelluspäivän jälkeen ranskalainen letti alkaa huovuttua niskasta.





Oli siis pakko purkaa ja siirtyä nutturaan, mikä onnistuikin mainiosti kun oli buffi päähineenä.

Kuva 223: Hymy ei hyydy

Ei sen väliä jos putoaa puuteriumpiseen sukset ristissä, eikä pääse ylös.
On tää niin kivaa!

Kuva 190: Tiina Lillak tunturissa?

Ei ole kyseessä sentään MM-mitalistimme, vaikka ilme naisretkeilijän kasvoilla samanlaista tiukkaa päättäväisyyttä kuvastaakin. Juuri katkennut ja korjattu ahkion aisa lentäisi kuin leppäkeihäs, mielellään neitomme sen menemään viskaisi, jollei tarvitsisi sitä edelleen ahkion vetoon.

Ja sitten, kaksi päivää myöhemmin:

Ensimmäinen aisa olikin korjattu juuri toissapäivänä. Prkl.

Kuva 187: Suksee

Jotkut käyttävät karkuremmejä, tosiretkeilijänaiset, ne jännityshakuiset, luonnon elementtejä, kuten tunturikoivuja. 

Ei se ehtinyt montaakaan sataa metriä liukua.

Kuva 185: Nousukarvat

Niin. Oliko parempia ideoita?

Kuva 154: Uraputkessa

Upottavassa lumessa kelkkaurat ovat ahkionvetäjän pelastus. Niitä kannattaa toki sumeilematta seurata myös silloin, kun hanki kantaa tunturissa, vain huomatakseen joutuneensa uraa pitkin tunturin sille jyrkemmälle reunalle. Jossa on koivikkoa. Jossa hanki ei kanna. Näin Lenkihakan rinteillä pääsiäisenä 2009.

Kuva 146: Balanssi

Ei  se mitään helppoa ole, vetää ahkiota arktisissa olosuhteissa, valtavien korkeuserojen vuoristomaisemissa, viikkokausien äärirajoilla pinnistelyn uuvuttamana. Saati sitten leppoisasti ilman ahkiota Saariselän kaamoksessa Ruotsin armeijan suksilla pikku töppäreitä lasketella. Kokeilkaa vaikka ite. Muistakaa turvaväri varusteissa siltä varalta, että hautaudutte lumeen.

Kuva 106: Pelastuskoira

Kun hiihtämisestä edelleen innostunut naisretkeilijä lähtee uhmaamaan erämaan vaaroja arktisiin olosuhteisiin mitä kaukaisimpiin kohteisiin (kuten vaikkapa Leivonmäelle) ei ole huono ajatus ottaa mukaan vähintään yksi viisas luontokappale. Koiran hyöty kriittisissä tilanteissa on kiistaton: se jaksaa ainakin pitää seuraa naisellemme, joka hartaasti harjoittaa nöyrtymistä luontoäidin jalkojen juuressa.

Kuva 105: Naisen vaisto, osa 2

Vastine kuvalle 102.

Leivonmäen kansallispuisto on hiihtämisestä innostuneen naisretkeilijän unelmakohde. Sieltä löytyy tasaista järvenselkää, metsäautoteitä, loivaa, avaraa maastoa ja tasaisia laaksonpohjia sujuteltavaksi. Niin, ja tietenkin myös Harjureitti, jota kartasta katselemalla tai nimestä päättelemällä ei ihan hevillä voi arvata mäkiseksi maastoksi. 

Kuva 101: Naisen vaisto

"Tää on ihan hyvä reitti" sano naisretkeilijä Syötteellä kun kuusta päin hiihti.

-Kaisa-

Kuva 92: Supervoitelijan salaiset sekoitukset???

Siskoseni, kertoisitko mitä ihmetta oikein teet?



Vastausikin tuli: "Kas, Rodet eivät näköjään riitä, vaan pohjaan on vedettävä vanhaa kunnon tervaa. Muutoin vauhti kiihtyy liikaa. Eikä suinkaan ole tarkoitus nolata moottorikelkkailijoita."

Aivan ja reissukin voisi loppua ihan alkuunsa..

Kuva 91: Kun sauvat ei kiinnosta

Jos sää on huono monet luopuvat suksistaan (vrt kuvat Kun suksi ei luista osat 1, 2 ja 3). Jos sää on täydellinen ja hankikanto hillitön, jotkut luopuvat sauvoistaan.




Halti Kulpakkojärven saunalla, Hammastunturissa.

Kuva 87: Kuinka paljon mahtuu naisretkeilijän ahkioon?

Jonkun verran sanoisin..



Tässä ollaan lähdössä Hammastunturin kämpältä pääsiäisenä 2004

Kuva 82: Tästä se lähtee

Tähän meidät on kipattu kelkkareestä. Koskapa matkavarusteita näytti olevan enemmän kuin ahkiossa tilaa, oli parempi aloittaa syömisellä ja retkijuomalla.

Kuva 55: Etuveto

Edellisen kuvan ähkiön jarruliina vyötäisillään on uljas retkeilijättäremme ottanut ns. takakosketuksen. Sirosti ja naisellisesti sivuttain asettuvat Ruotsin armeijan möhköfanttisukset, eivätkä mene ristiin. Niinpä ihan teeskentelmättä irtoaa reipas hymy vielä tässä vaiheessa (koska kyseessä ensimmäinen pyllähdys tällä retkellä).

Kuva 54: Kahden yön laavureissu

Marita-muuli lähtee reissuun Leivonmäellä helmikuussa 2005

Kuten kuvassa oleva naisretkuilijamme itsekin tuolla aiemman kuvan kommentissa sanoi - aina pitää varautua. Joo, etenkin vaativilla erämaareissuilla. Kuten Leivonmäellä.

Kuva 33: Kyytiä odotellessa

Pari päivää on puskenut suvilumessa umpihangessa märkien rättien piiskatessa kasvoille. Neitomme onkin päättänyt ottaa rennosti paluukyytiä odotellessa.
Lähiretkellä Haukivedellä, "hienoilla keväthangilla".