Kuva 304: Oi ihana kesäkuu - lyhytvilmi

Viime kuussa traileri ja nyt jo kokonainen lyhytelokuva. Kolme ja puoli minuuttia ehtaa naisretkeilyä leppeässä kesätuulosessa Kaldoaivin erämaassa. Silvuplee:



Oi ihana kesäkuu (The Movie) from Hiutale on Vimeo.

Kuva 303: Oi ihana kesäkuu

Oi ihana kesäkuu (Trailer)
from Hiutale on Vimeo.

Kuva 270: Naisvoimisteluperinne jatkuu

Jatkoa kuvalle 264..

Jos tällä liikkeellä ei pääse Kaarinakerhon jäseneksi niin ei sitten millään!

Kuva 264: Kaarina kerhon pääsykoe

Otaksun että tällä liikkeellä ja valokuvaus asennolla jo pääsee Kaarina-kerhon naisretkeilyjäseneksi.

Kuva 174: Yhtä luonnon kanssa

Sulokkaasti sulautuu naisretkeilijämme yhdeksi tunturikoivun kanssa. Ei enää erota missä luonto alkaa ja naisretkeilijän hauis loppuu. Ja päinvastoin.

97: Parempi mummo pussissa kuin kaksi kiikkustuolissa

Instinöörinrutjakkeet ne kaikenmaaliman retkeilykeskustelupalstoilla kinaa siitä, mikä high-performance Gore-Tex-asu ja/tai ilmatäytteinen makuualusta olisi tarpeeksi hyvä, jotta herkkähipiäinen uroksemme (mitenkään mitään ammattikuntaa tai sukupuolta osoittelemati, ikäluokasta puhumattakaan) voisi tepastella esim. Haltin reitin eestaas. Reipas Kaarinapa ei tarvitse mitään Goreja, vaan soveltaa eräoloissa mustaa jätesäkkiä sekä sateensuojaksi (kukas sitä rinkkaa purkamaan ja sadetakkia kaivamaan pienen kuuron takkii), makuualustaksi (ks. alla - makuualustan ulosotto vaatisi himmelin purkamisen) että kansantarujen lähteenä: jossakin Italiassa ehkä vieläkin kerrotaan kauhunsekaista tarinaa Lapin erämaissa kiertelevästä Kävelevästä Himmelistä, jolla on valtavan kokoinen musta pää, tikkumaiset etukäpälät, ja joka laulelee kammottavalla primitiivimurteella karjalaissii kansanlaului.

Mistä moinen suomalaiskanssallinen innovatiivisuus? Salaisuus on K. Karin hengessä aamujumppa, joka vetreyttää paitsi lihat ja rasvat, myös virvoittaa aivoverenkiertoa.

Kuva 86: Sissineito nousee lähtehestä

Toiset meistä on sokeria, toiset taas ei



Tässä ei sade haitaa, retkeilijäneito on käynyt raikkalla pulahduksella erämaajoessa, minusta suoritus oli niin hyytävä että oli pakko tempaista kamera esiin

Kuva 67: kevythimmeli ja tukipuikot

Auta mummoa mäessä, tai edes joessa. Tai älä auta, eiköhän tuo ite siitä yli kinkkaja, reipas Kaarina. Vahinko ei nääs tule kengät kaulassa. Linttakampausta valmisteleva mummohuivi ja kalvakat, mutta lakatut varpaat takaavat sen, etteivät poroisännät uskalla tulla retkiseurueelle huutelemaan.

Kuvassa tasavuosiaan juhliva mummo syntymäpäivävaelluksellaan itäisellä Saariselällä.

Kaarinoita

Tällaisen blogin esikuva löytyy hakematta lähihistoriasta (ja omasta kirjahyllystäni). Teos on tietenkin Haltin valloitus, kirjoittajana Kaarina Kari, tuo kaikkien naisretkeilijöiden äiti, joka tunnetaan parhaiten ensimmäisenä Suomen puolelta  Haltille nousseena retkeilijänä ja ensimmäisen vieraskirjan viemisestä tunturin huipulle. Kaarina ja hänen retkeilijätoverinsa, jotka kirjan mukaan jo varhaisilla reissuillaan pohjoiseen jättivät paikallisväestön puheisiin ilmaisun "kaarinat" tarkoittamaan reippaita retkeilijäneitosia, ilahduttavat kirjan sivuilla meitä nykyajan kaarinoita aivan uskomattomilla kuvilla ja tarinoilla 20- ja 30-lukujen retkeilykulttuurista - jota siis ei oikeastaan edes ollut ennen kuin nuo nohevat naiset sen loivat.

Huippukohtia kirjassa edustavat mm. kertomus siitä, miten eräskään Lapin talon emäntä ei uskonut housuasuisia naisia naisiksi ilman että kävi käsin koettelemassa yhden rintoja, sekä kuvaus erään alastoman, pesupuuhissa olleen naisretkeilijän liukumisesta vauhdilla alas kalliota suoraan hiidenkirnuun. Kuvissa esitellään saamelaisia poroineen, koirineen ja puuhineen, upeita Käsivarren maisemia ja naisten legendaarisia retkeilyvälineitä, mm. Sopu-telttoja ja työntökärryjä.

Jokaisen niceretkeilijän must-lukemistoa siis! Kirjaa saanee vielä tilattua Kisakalliosäätiön kautta, sillä siitä on vuonna 2003 otettu uusi painos.

Kiitos kaarinoille! Jatkakaamme kunniakkaasti naisretkeilyn uljasta perinnettä!

Kuva 46: tosinainen

Tosinainen ei tartte mitään peukalotukia murtuneeseen sormeensa, moiset on vain tiellä putkirinkan kera kalliokiipeillessä. Tosinainen ei myöskään tarvitse hiusgeeliä, vaan luonnollinen tuskanhiki (korkeanpaikankammo + se murtunut peukalo), tavallinen hiki (vuoret on KORKEITA, joten niitten päälle on raskasta kiivetä) ja muutaman päivän pesemättömyys luovat kampauksen, jonka koossapysymiseen ei kummempia tartte.

Tosinainen ei myöskään tartte päällyspaitaa teknisen aluspaitansa päälle, eikä mitään high-tech-housuja (yksi tekninen asuste riittää). Tosinainen ei tartte muuta kuin Asenteen ja Luonnollisen Hymyn. Ja kun poseeraa pittoreskissa vuoristossa, Tosinainen tietty esittelee nuhjaista, mutaista, ruskean-harmaaksi muuntunutta peukalotukea kuin parastakin pokaalia. Miksi? Aikooko se kuittailla lääkärilleen? Vaiko vakuutusyhtiölle? Vaiko vain pelotella pikkulapsia?

Kuva 23

Niin. Tähän mitään lisättävää.

Kuva 7: Itsestääntäyttyvä makuualusta

Minna Hossassa lokakuussa 2005

Reipashenkinen retkeilijänainenhan ei jää tumput suorana seisomaan, jos itsestääntäyttyvä makuualusta ei täyty!