Kuva 303: Oi ihana kesäkuu

Oi ihana kesäkuu (Trailer)
from Hiutale on Vimeo.

Kuva 279: päivän virallinen puhe

On päivän virallisen puheen ja maljannoston aika, Lillukka kuuntelee järjen sanoja ihaillen. Puhe saattaa käsitellä aurinkovoiteita tai lierihauttuja ja rakkauden sanoja Inarille.
(Huom. miten kauniisti sävy sävyyn buffi, kumpparit ja kasvot.)

Kuva 214: Kameleontti

Joskus iskee halu heittäytyä Äiti Maan helmoihin, sulautua osaksi luontoa. Jos olisi tässä ihan hiljaa niin kukaan ei varmaan huomaisi, etten olekaan punainen riekonmarja. Eikä tarvitsisi enää ikinä palata töihin.

Kuva 195: yhteiset harrastukset

Naisretkeilijä kertoo retkiltään kullanhohtoisia kertomuksia upeista, rauhaisista erämaista ja houkuttelee seittemänkymppiset vanhempansa viettämään laatuaikaa yhdessä ja nauttimaan erämaan onnesta ja rauhasta ihanissa maisemissa yhdessä.



Siinä sitten tarvotaan rinnesuolla Kaldoaivissa, tuuli on puuskissa 12 m/s ja sataa!!
Ollaan kivalla pienellä iltalenkillä.

Kuva 167: Minun keittiötäni ei sotketa!!

Sinne ei tuoda mitään turhaa, eikä sinne kuulumatonta tarpeetonta kuten elekroniikkaa tai mitään muutakaan älytöntä. Keittiö on kodin sydän ja vatsa, niiden harmonia on koko perheen hyvinvoinnin kannalta mitä olennaisinta.

Ahkion teko keittiossä on tietenkin erittäin luonnollinen, oikea, tärkeä ja tarpeellinen toimenpide.



Se onnellistaa kodin hengettären ja saa hänet tuhisemaan tyytyväisyydestä.
Ja suuntaamaan energiansa kohti kaukaisia lumisia tuntureita, pois tyhjästä nyhjäämisestä ja siivoamisesta.

Kuva 147: Kengät ja muovipussit

Oli tarkoitus tehdä kämpätön reissu, mutta sitten kun kaikki sukat, kumpparihuovat ja varahuovat olivat märkinä tuli hillitön hinku Adolfin kammille

Jokaisella itseään arvostavalla kämpällä on kämppäkengät ja jopa villasukat, tässä viimeisintä hottia muotia Adolfin kammilta



Tässä viimeisin kuva seuraavalta aamulta niistä täydellisistä muovipusseista, eristävät nyt ah niin kuivat huovat kuivina yhä märistä kumppareista.



Miten kaunista, miten tyylikästä!!

Kuva 139: Oi onnea!

Tässä on nestehukan uuvuttanut retkeilijänaisemme päässyt jo virvoittavien vesien äärelle















Huomaa siveä kyykkyasento!
Helteestä huolimatta hän verhoutuu peittäen koko herkän hipiänsä, vain paloauton kanssa (jos sellaisia erämaassa olisi) kilpaa punaisena hehkuvat posket paljastavat hänen oleskelleen ulkoilmassa. Saatat myös havaita hänen turvonneet kämmenselkänsä ja kuulla hartaan kulauttelun äänet, mitkä eivät tunnu loppuvan ollenkaan...
(ollaan Ivalojoella, kesällä 2003)

Kuva 138: Retkeily on virkistävää

Koska edellisessä kuvassa näimme nautinnollista lepäämistä, niin jatkamme samalla teemalla

Onko joku pudottanut ison kiven menninkäisen päälle kesken matkan? Vai onko kyseessä sherpa joka kantaa viiden hengen kahden viikon retkueen kaikki tavarat? Kysymykseen ei ainakaan tule helteen uuvuttama vaeltajanainen, jolla on kahden hengen paksut solumuovialustat, varusteita viikon reissulle (joka typistyi olosuhteiden pakosta), jonka kuntopohja on huono ja nestehukka vaivaa... tässä vain hetken tutkitaan muurahaisia polulla ja kirmataan sitten raikkaina ja kevyin askelin taas eteenpäin ;)
(Hammastunturin erämaassa, kesällä 2003)

Kuva 137: Elähän hötkyile, osa 2

Ruskavaelluksen aurinkoisin ja lämpimin päivä, naisretkeilijä huopaan kääriytyneenä . Lämmintä, hiljaista, ihanaa. Voiko paremmin olla?

Tämän lähetti Tassu

Kuva 130: Aivan sama

Aivan sama mitä tapahtuu, aivan sama ihan kaikki. Olen tässä, olen onnellinen, tämä joki, tämä vehreys, tämä ihanuus, tämä kaikki. Minä olen tässä ja nyt.



Avisuorajoella tai Ivalojoella kesäkuussa 2005

pst. toi ei edes tajua, että sillä on housut märkänä haaroihin saakka

Kuva 113: On tätä onnea minulla

Retkeilijämme riemuitsee, on jälleen tauon paikka. Takana satojen metrien vaellus, näköala ratapenkalta järvelle on kaunis. Luonnon hiljaisuuden rikkoo vain suklaapaperin rapina.
Ja ohikiitävä juna.

Kuva 49: Karua - silkkiä ja untuvaa

Nyt meni maine jos sitä koskaan on ollutkaan ;-)



Naisemme makaa puulaverilla hirsikämpässä, jonka päällä on noin 15 cm paksu superlonpatja, jonka päällä on viltti, jonka päällä on expedin untuvapatja. Päällään hänellä on silkkikerrasto ja peittona untuvaa. Pään alla on myös untuvatyyny.

Ollaan vuonna 2007 UKK puiston erämaaosassa ja tähän on joku luonteva selitys jota en juuri nyt muista.

Kuva 38: tiedän missä olen, mitä teen ja minne olen menossa

Naisemme on melomassa, housut yli polven märkänä seisoo erämaajoessa hyvä huulilla ja mikä tärkeää taas; kompassi kaulassa! Hän tietää missä hän on, mitä on tekeillä ja minne hän on menossa??

Kuva 35: Pikkujoulu

Pikkujoulu, tuo juhlista jaloin. Eihän ihminen elä pelkästään leivästä. Myös retkeilevä naisemme tarvitsee silloin tällöin villiä menoa ja meininkiä. Tälläiseen juhlahumuun on yllytty Kukkurin autiotuvalla.

Kuva 34: Kyllä leipä naisen tiellä pitää

Voiko ihanammin aamu enää alkaa... Muikean ilmeen tuottaa itse kamiinan päällä leivottu leipä. Meikit ei nyt ihan ole hyvin naamassa eikä tukka laitettu, mutta kahvi höyryää kupissa ja fiilis on katossa. Kukkurin autiotuvalla Hossassa joulukuista aamua vietetään.

Kuva 13: ihana aamu

Louteeni suojasta herätessäni nosti aavistuksen päätään laavunsa suojista



kuka lie toinen eläjä?

Kansallispuisto se oli, punaviintä oli juotu, jotain oli syöty, naruista oltiin viritetty ansa lähinnä ittellemme!

Naisretkeilyä parhaimmillaan!