Kuva 85: loppu hyvin kaikki hyvin

Alkavan ahdistuksen jälkeen oli upea reissu. Löydettiin Haltin Suomen puolen korkein kohta, käytiin Valttijoella, kahlattiin joissa ja lumessa, ja tutustuttiin taas toisiimme.

Pojan rinkka kävi raskaammaksi joka tauolla, joka helkutin tunturi huiputettiin ja naisemme söi kaikkia tabuja iltaisin ruotonsa lepyttämiseksi.

Tässä fiiliksiä taas Norjan puolella kun vaellus on loppu ja tennarit on taas jalassa.

Kuva 84: Vakavaa

Ollaan Haltin takana Norjan puolella, juuri lähdössä vaellukselle. Naisretkeilijä yrittää olla kuuntelematta äitinsä hyväätarkoittavia neuvoja, sulkee jälkikasvun rinkkaa. Jälkikasvu tarkastelee ohvia ja kyseenalaistaa sen vaikutuksen ihmisen terveydelle - että tuskin tätä kannattaa käyttää... Naisretkeiljä rukoilee, että vaelluksen lopussa olisi yhä puhevälit jälkikasvun kanssa.

Kuva 83b : Kodikkaat tulet

kynsitulet



eli helppo rakotuliviritelmä

Kuva 83: Kodikkaat tulet

Nämä naiset eivät leiki kynsitulilla, vaan reilusti pöllit nuotioon ! Ei tarvii nääs pitkin yötä lisäillä puita. Mutta arvatkaas mitä hidas hämäläinen tekee kun kivi vierähtää notskista alas? Nappaa tietenkin salamannopeasti kiven käteen. Juu, vähän tuntui kuumalta.

Kuva 82: Tästä se lähtee

Tähän meidät on kipattu kelkkareestä. Koskapa matkavarusteita näytti olevan enemmän kuin ahkiossa tilaa, oli parempi aloittaa syömisellä ja retkijuomalla.

Kuva 81: fensuita taas

Ei reissua ilman prisman muovikassia !

Kuva 80

Mihinkähän on naisretkeilijämme sukat jääneet? Mitäpä sukista kun loossimme terassikatoksessa ihailemme pirskahtelevaa kesäsadetta. Joka sittemmin yltyi ukkosmyrskyksi.

Kuva 79: No taas Lapissa

Minna Muotkalla kesäkuussa 2005

Kuvaan 70 verrattuna koiralla on sentään ryhtiä!

Kuva 77: Naisretkeilijän reviiri, osa 2

Tässä ei ole merkitty reviiriä ihan yhtä laajalti kuin kuvassa 42, mutta muutamia leiripaikan "sisustusvinkkejä" tässäkin ois. Ilmeisesti ollut kai sateista ja sit hetki kuivempaa keliä.  Kuva pyöräretkeltä Gotlannista 2004. Nykyään siistimme pahimmat muovipussirysät pois ennen kuvien ottamista.

-Madde-

Kuva 78: sykedeelistä

Olemme kokoontuneet tiipiin suojiin maistelemaan syksyn satoa. Naisretkeilijämme ovat jälleen löytäneet uusia sieniä joista irtoaa huimat tajunnan...eikun makuelämykset. Kuvaajan tehtävänä oli maistaa niitä erikoisen värisiä....

Kuva 76: Pyllygrilli

Vastine kuvalle 51. Minä pyllistän ja kaveri värjöttelee muuten vaan. Pakkasta -26C. Tuossa päivällä vielä paleli, mutta yö nukuttiin laavussa kuin tukit. Ja kellon ympäri.

-Madde-

Kuva 75: Leirielämää

Vaellusuros hämmästelee vaimon nopeaa ja tehokasta kotiutumista leiripaikalle.

Kuva 74: fensuita riittää

Tämä nurkkaus on sisustettu tyylikkäillä sinisillä sokoskasseilla.

Kuva 73: fensuita lisää

Huoneiston itäsiivessä värejä käytettiin rohkeammin. Ihmettelen kyllä, että missä se muhkea untsikka edellisestä kuvasta oli hävinnyt?

Kuva 72: fensuita naisretkeilijöille

Oonko mie ny täällä ?

No, kokeillaan....

Mitens tuo eka lausahdus tuntui niin tutulta....ainii joo, karttaa katellessa...

Mutta asiaan, täällä on jo aikaisemminkin esitelty erilaisia sisustustyylejä.

Hammastunturin vanhaan kämppään saatiin soma lämmin tunnelma kun lavitsalle levitettiin muhkea lainauntsikka ja muutama harkitusti valittu muovipussi. Ehtoisalla emännällä jalassa appivainaan huopatöpökkäät.

Kuva 71: Hämmennin

Se on niin näppärä käsistään tuo naisretkeilijä. Aikaa ja vaivaa säästämättä hän loihtii kätösillään arvokkaita käyttöesineitä. Nuotion katveessa miettii ja tuumailee syntyjä syvijä.
Tässä taidonnäytteenä hyvin himmeliin pakkautuva hämmennin.
Sillä sekoittaa kupilliset, kohentaa tulta, raaputtaa selkää, ojentaa elikot ja viittoilee selventävästi puheeseen. Joka mimmin perustyökalu vaativissa olosuhteissa.
Valmistusohjeet saa Hiutaleelta.

Kuva 70: Voi riemu

Ah tätä retkeilyn autuutta! Mikä sen ihanampaa kuin päästä rinkka seljässä kankahille kirmailemaan!

Huomaa myös koiran (narttu toki sekin) yhtä innostunut ilme ja ryhdikäs olemus.

Kuva 69: Himmeli, osa 2

Ruska suuntaamassa Korouomaan lokakuussa 2005

Naisretkeilijän rinkka on hänen käsilaukkunsa, Maija Poppasen pohjaton väsky, josta löytyy kaikki tarpeellinen. Tai sitten kaikki tarpeellinen roikkuu rinkan ulkopuolella, kuten kuvassa, jolloin herää kysymys: mitä siellä rinkan sisällä sitten on?

Kuva 68: Sosiaalinen ja mukava luonne

Ulkona on myräkkä, tuulee aivan järkyttävästi, avotunturissa heittää rinkallista kulkijaa aina välillä. Ukkonen on tulossa päälle taivaanrannasta.

Tupaan tullessa ei kannata ottaa rinkkaa selästä. Ensin tarkistetaan tupakirjasta onko joku lähellä, olisiko tulossa tänne kämpälle, pitääkö juosta pois vai voisiko ajatella että jäisi hetkeksi.

Kuva 67: kevythimmeli ja tukipuikot

Auta mummoa mäessä, tai edes joessa. Tai älä auta, eiköhän tuo ite siitä yli kinkkaja, reipas Kaarina. Vahinko ei nääs tule kengät kaulassa. Linttakampausta valmisteleva mummohuivi ja kalvakat, mutta lakatut varpaat takaavat sen, etteivät poroisännät uskalla tulla retkiseurueelle huutelemaan.

Kuvassa tasavuosiaan juhliva mummo syntymäpäivävaelluksellaan itäisellä Saariselällä.

Kuva 66: Pieni hetki, kohta mennään

Kun naisretkeilijä lähtee viikon Lapin vaellukselle, hän pakkaa mukaan vain välttämättömimmät tarvikkeet, jotka ovat pilkuntarkasti aseteltuina oikeille paikoilleen jo kulkuvälineessä, jotta kun saavutaan määränpäähän, on naisretkeilijämme helppo pikaisen pakkauspuuhan jälkeen nostaa kevyt ja kompakti kantolaitteensa selkään ja lähteä tiitteränä taipaleelle. 

Marika ja Jaana ihan melkein heti kohtapuoliin piakkoin lähtövalmiina Hammastunturin erämaan laidalla elokuussa 2005.

Kaarinoita

Tällaisen blogin esikuva löytyy hakematta lähihistoriasta (ja omasta kirjahyllystäni). Teos on tietenkin Haltin valloitus, kirjoittajana Kaarina Kari, tuo kaikkien naisretkeilijöiden äiti, joka tunnetaan parhaiten ensimmäisenä Suomen puolelta  Haltille nousseena retkeilijänä ja ensimmäisen vieraskirjan viemisestä tunturin huipulle. Kaarina ja hänen retkeilijätoverinsa, jotka kirjan mukaan jo varhaisilla reissuillaan pohjoiseen jättivät paikallisväestön puheisiin ilmaisun "kaarinat" tarkoittamaan reippaita retkeilijäneitosia, ilahduttavat kirjan sivuilla meitä nykyajan kaarinoita aivan uskomattomilla kuvilla ja tarinoilla 20- ja 30-lukujen retkeilykulttuurista - jota siis ei oikeastaan edes ollut ennen kuin nuo nohevat naiset sen loivat.

Huippukohtia kirjassa edustavat mm. kertomus siitä, miten eräskään Lapin talon emäntä ei uskonut housuasuisia naisia naisiksi ilman että kävi käsin koettelemassa yhden rintoja, sekä kuvaus erään alastoman, pesupuuhissa olleen naisretkeilijän liukumisesta vauhdilla alas kalliota suoraan hiidenkirnuun. Kuvissa esitellään saamelaisia poroineen, koirineen ja puuhineen, upeita Käsivarren maisemia ja naisten legendaarisia retkeilyvälineitä, mm. Sopu-telttoja ja työntökärryjä.

Jokaisen niceretkeilijän must-lukemistoa siis! Kirjaa saanee vielä tilattua Kisakalliosäätiön kautta, sillä siitä on vuonna 2003 otettu uusi painos.

Kiitos kaarinoille! Jatkakaamme kunniakkaasti naisretkeilyn uljasta perinnettä!

Kuva 65: Niksi-Pirkko, osa 2

Mitä tekee naisretkeilijä, jonka varpaat palelevat talviretkellä pukeutumispuuhissa, kun pitää astahdella kylmään, lumiseen mahaan?

a) lähtee kotiin

b) pyytää miesretkeilijää kannattelemaan häntä ilmassa vaatteiden vaihdon ajan

c) ei vaihda vaatteita vaan nukkuu ne päällä, myös kengät jalassa

d) keksii ratkaisun pulmaan

Vastaus on tietenkin Känädä. Puukko heilahtaa! Koiran solumuovialusesta tempaistaan pala, ja kas, kätevä tepastelualusta on valmis.

Toim. huom. Todellisuudessa lähtökohta oli se irroitettu pala, josta tehtiin kumisaappaisiin lämpöpohjalliset (puukolla nekin), mutta jäljellejääneelle palallekin löytyi toki käytännöllinen käyttötarkoitus näin.

Kuva 64: Sadeviitat on näppäria ja kauniita

Sirkuksen parrakas nainen, kävelevä laavu ja humppaava puolisukeltaja? Ei, vaan neitomme Muotkalla 1996. Vaikuttava erähenkinen rakennelma keskellä on Terhi (huomatkaa miten maastoväri sulauttaa isonkin kohteen maastoon näppärästi?), joulupukin tummempi versio vasemmalla on Riitta (hapsut ylisuuresta huivista, joka on oleellinen vaellusväline, merkillepantavaa myös elegantit autoremppahanskat, jotka onneksi löytyivät sitikan paksista, kun eränaisemme oli lokakuussa Lappiin lähteissä unohtanut käsineet vallan matkasta), karttalaukku ja kompassi kaulassa (suunta siis oikea vaikka mittakaava vähän heitteleekin), ja kunnioittavasti niiaava viheryys vasemmalla Mia. Kaikilla talebaanimaisesti kummarit jalassa (Miallakin vielä ihan ilman kirveenreikiä). Elina on joko kameran takana tai Terhin selässä...

Kuva 63: Eräuskottavuutta ja tyyliä

Tässä naisretkeilijämme syksyisellä Tuntsan erämaa-alueella. Päivittäiset askareet sujuvat kitkattomasti asianmukaisissa ja käytännöllisissä erävarusteissa. Myös erämaaolosuhteissa tärkeä turvaväritys on huomioitu hyvin.


Vihreä omenakuvioinen kylmälaukku luo pirteän vastakohdan sadeasulle ja toimii samalla ultrakevyenä jääkaappina. Tyylikkään kokonaisuuden viimeistelee punaisen turvavärin toistuminen koirien repuissa.

Niin mitä? Siis eiii - kyseessä ei todellakaan ole mikään Punahilkka-satunäytelmän harjoitus, vaan suojautuminen sateelta evästauon ajaksi!

Kuva 62: Mis mää oon, kuka sää oot?

Naisretkeilijän aamut ovat mielenkiintoista seurattavaa.
Hän herää mitä erilaisimmissa paikoissa. Hän majoittuu usein hämärän rajamailla ja yllättyy itsekin aamun maisemasta.

Varovasti hän tarkkailee ympäristöä ja luo sitten katseen vieruskaveriin - o-ou! Kuka on tuo ihminen vieressäni, hän ihmettelee ja pian jo huokaisee helpotuksesta kun yön luomasta paketista paljastuukin vanha tuttu rakas ystävä.

Tämän näyn kohtasivat myös saksalaisretkeilijät Karhunkierroksen metsikössä joskus viime vuosituhannella.

Kuva 61: Pohjat

Mitä yhteistä on nuorilla urheilijoilla ja keski-ikäisellä naisretkeilijällä? Tässä tapauksessa ns. Hoffmanin syndrooma, eli polvinivelen sisään tyrkkäytyvä ja sinne kovettuva Hoffan suojarasva. Tämä tila aiheuttaa sietämätöntä kipua, ja myös erinäisiä hankaluuksia, niin nuorille urheilijoille kuin naisretkeilijällemmekin, joka tässä kuvassa on vaipunut mättääseen Tuntsan erämaassa syksyllä 2007 nautittuaan välipalaksi kupin kahvia ja kunnon satsin pieniä, valkoisia pillereitä.

Kuva 60: Iltapukukierros

Kun soihdut sammuvat ja tähdet syttyvät, räiskyvät vielä salamavalot pilkkopimeällä Soimalammen laavulla Leivonmäen kansallispuistossa. Zoomobjektiivin tähtäimeen on saatu illan tyylikkäin kaunotar, eikä häntä korvasta hierovaa sankaritartammekaan ole karvoihin katsominen. Päässä on ystävän lainaama piristysruiske, punatulkkukuvioisesta hiihtopipasta on siirrytty kananpojankeltaiseen. Ylävartalon lämmityksestä huolehtii vuonna 1980 Tampereen Kekäleestä ostettu villapaita, jota on jo hieman ajan hammas (tai koiperhonen) nakertanut. Huomaa silti aina yhtä chic kaulus. Alaosana palvelevat Benetton-merkkiset villahousut, nekin ehtaa 80-luvun hyvin palvelutta vuosikymmenkertaa. Ns. ilmastointireiät jäävät strategisten paikkojen alle piiloon. Jaloissa on lämpöiset untuvatöppöset, Jyskistä vain 9.90. Kuvan etualalle on vielä aistikkaasti aseteltu retkitoverin välihousut luomaan tunnelmaa. Hyvää yötä ja kiitos seurasta!

Kuva 59: Feministien viikkokokous Muotkalla

No ei sentään, retkinainen siinä vain tekee varustehuoltoa. "Pikku"pöksyt on ensin pesukäsitelty tirauksella mietoa suihkusaippuaa ja huuhdeltu raikkaalla tunturijärven vedellä. Lopuksi pöksyt kuivataan pöksytikun nokassa nuotion lämmössä. Samalla pöksyihin saadaan tuttu ja turvallinen savuaromi. Toimenpide vaatii herkeämätöntä keskittymistä, pöksyjen menetys tulelle olisi korvaamaton isku retkinaisen karderoopin osastoon "Suurimmat, löysimmät ja rakkaimmat".

-Kaisa-

Kuva 58: Bed Head

Ulkoyöpymisen jälkeen retkinainen kurkistaa mitä pipon alla muhineelle kuontalolle kuuluu. Muotkan tukkamuodissa syksyllä 2006 on ripaus 60-luvun svengiä. Vau!

-Kaisa-

Kuva 57: Etelän Iita

Pohjoisessa ihmiset on tunnetusti vähän pienempiä. Etelän emäntä erottuu ympäristöstä poikkeuksellisen kookkaana ilmestyksenä. Kuvan emäntä miettii kuinka mahtua Pöyrisjärveläiseen puuceehen.

-Kaisa-

Kuva 56: Sisulla

Jenni, sylikoira Hukka ja rantakoira Salka Lemmenjoella 2005

Tähän kiteytyy retkeilymme koko tyyli: "Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa - täytyy mennä läpi!

-Jenni-

Kuva 55: Etuveto

Edellisen kuvan ähkiön jarruliina vyötäisillään on uljas retkeilijättäremme ottanut ns. takakosketuksen. Sirosti ja naisellisesti sivuttain asettuvat Ruotsin armeijan möhköfanttisukset, eivätkä mene ristiin. Niinpä ihan teeskentelmättä irtoaa reipas hymy vielä tässä vaiheessa (koska kyseessä ensimmäinen pyllähdys tällä retkellä).

Kuva 54: Kahden yön laavureissu

Marita-muuli lähtee reissuun Leivonmäellä helmikuussa 2005

Kuten kuvassa oleva naisretkuilijamme itsekin tuolla aiemman kuvan kommentissa sanoi - aina pitää varautua. Joo, etenkin vaativilla erämaareissuilla. Kuten Leivonmäellä.

Kuva 53: Juhannusneito

Se on juhla ja juhannusyö nyt!

Onkohan neitomme erehtynyt juhlapyhästä,
hän muistuttaa enemmän erästä pääsiäiseen liittyvää henkilöä?

Soutureissulla pysähdytty mökkirantaan makkaran kärtsäämiseen,
hitsi, toppatakki piti lainata iskältä.
Jotenkin unohtui ottaa toppaa mukaan souturetkelle kesäkuussa.

Kuva 52: Naama, osa 2

Jaana Hammastunturin erämaassa elokuussa 2005

Kotimainen luonnontuote, jolla hoidat hipiääsi vaelluksen aikana ja suojaat sen ulkoilman ahavoittavalta vaikutukselta: noki! Saatavana jokaisesta hyvinvarustetusta erämaasta.

Kuva 51: Kylmävaraajat

Naisretkeilijän ikuinen ongelma, kylmässä hyytyvä pylly, ja sen ratkaisuvaihtoehto numero XIII. Nukkumaan ei voi ajatellakaan menevänsä, jos kylmävaraajat ovat jäässä, ja joskus päiväsaikaankin niitä pitää sulatella. Onneksi on keksitty myös käteviä pieniä lämmittimiä (myydään KÄDEN- tai JALANlämmittiminä ilmeisesti häveliäisyyssyistä), joten ihan kaikkien ei tarvitse ilahduttaa retkitovereitaan tällaisella näyllä.

Kuva 50: yhden yö laavureissu

Senhän näkee heti kuvasta, ollaan Isojärvellä yhden yön laavureissulla



Selässä on savotan 1200 ja yläkaaressa on vielä Napialan pikkureppu että kaikki mahtuisi mukaan.

jk. kas, oli vielä leipälaukku kaulassa roikkumassa.

Kuva 49: Karua - silkkiä ja untuvaa

Nyt meni maine jos sitä koskaan on ollutkaan ;-)



Naisemme makaa puulaverilla hirsikämpässä, jonka päällä on noin 15 cm paksu superlonpatja, jonka päällä on viltti, jonka päällä on expedin untuvapatja. Päällään hänellä on silkkikerrasto ja peittona untuvaa. Pään alla on myös untuvatyyny.

Ollaan vuonna 2007 UKK puiston erämaaosassa ja tähän on joku luonteva selitys jota en juuri nyt muista.

Kuva 48: budjettieräopas

Perhevaellukset ne vasta mukavia ovatkin, kuten äitivaeltajan säihyvä hymy todistaa. Vielä kun taaperoluokan eräoppaamme saisi seurueen paikallistettua.


Sinnikkäästi jokku näkyy valitsevan valkoisia vaellusvaatteita vuosikymmenestä toiseen. Ei kai ne vaan sitten opi.

Kuva 47: Yhteys Luontoon

Kuvassa maatuskahuivinen tätivaeltajamme esittelee ulospakatun retrorinkan oikeaoppista kantotekniikkaa keskellä räkkäistä rakkaa.
Tämän kuvan nähdessään ulkomaanelävätyökaverilla oli kaksi kysymystä:
-tekö teette tuota ihan vapaaehtoisesti ja omilla rahoilla?
-mitä IHMETTÄ sulla on selässä?

Kuva 46: tosinainen

Tosinainen ei tartte mitään peukalotukia murtuneeseen sormeensa, moiset on vain tiellä putkirinkan kera kalliokiipeillessä. Tosinainen ei myöskään tarvitse hiusgeeliä, vaan luonnollinen tuskanhiki (korkeanpaikankammo + se murtunut peukalo), tavallinen hiki (vuoret on KORKEITA, joten niitten päälle on raskasta kiivetä) ja muutaman päivän pesemättömyys luovat kampauksen, jonka koossapysymiseen ei kummempia tartte.

Tosinainen ei myöskään tartte päällyspaitaa teknisen aluspaitansa päälle, eikä mitään high-tech-housuja (yksi tekninen asuste riittää). Tosinainen ei tartte muuta kuin Asenteen ja Luonnollisen Hymyn. Ja kun poseeraa pittoreskissa vuoristossa, Tosinainen tietty esittelee nuhjaista, mutaista, ruskean-harmaaksi muuntunutta peukalotukea kuin parastakin pokaalia. Miksi? Aikooko se kuittailla lääkärilleen? Vaiko vakuutusyhtiölle? Vaiko vain pelotella pikkulapsia?

Kuva 45: Syksyistä rantamuotia

Sada sada aina vain, putsaan lautastain...

Sulokas Ruska-retkeilijä. Sadeasu vuoden 2006 mallistoa.

Kuva 44: Taukohumppaa

Nih. Ei yhtään tiijä mitä se taas tekee tekee.
Iloisesti kuitenkin, työssä tai siviilissä - huivi tötteröllä.

Kuva 43: Kyökki, osa 2

Järjestys se olla pitää. Tällä kertaa on valittu pitkittäissuuntainen kattaus. Padat, kattilat, alkupalat, pääpalat, jälkipalat kauniisti jonossa. Ja mikä ergonomia, aterian jälkeen suoraan patjalle pitkälleen odottelemaan päiväkahvia.

Tuizi emännöi patikointi-laturetkellä Vihreän Kullan reitillä.

Kuva 42: Naisretkeilijän reviiri

Kuvassa 37 Lotta esitteli naisretkeilijän keittiön, joten kurkistakaamme myös hänen piha-alueelleen. Somistaminenhan jatkuu myös teltan lähiympäristöön, missä kaikki lähimmät puut ja pensaat saavat yleensä ihan uuden ilmeen.


Tämä hallittu kokonaisuus löytyi Muotkalta syyskuussa 2008.

Kuva 41: Muotinäytös Muotkalla

Hiutaleella on yllään syksyn trendikkäin asukokonaisuus tunturivaeltajalle. Päässä on raikas musta pipo, jonka alta hulmuavat viimeksi toissapäivänä kammatut hiukset. Kaulaan on kietaistu värikäs silkkihuivi, oikea grammanviilaajan unelma. Virttuneen vaelluspaidan alta pilkistää harkitun tyylikkäästi merinovilla-asun yläosa, joka toistaa herkästi rinkan sävyjä. Alavartalo noudattaa kerrospukeutumisen perussääntöjä: alimmaisena pätkät sukkahousuista leikattuja polvitukien linereita, seuraavassa kerroksessa joustavat polvituet, joiden päällä neopreenipolvituet. Tukikerroksen verhona silkkivillakalsarit, joiden päällä toiset, lyhyeksi trimmatut silkkivillakalsarit. Kokonaisuuden kruunaavat alussukat ja vaellussukat, nekin kauden kuumimpien muotivirtausten mukaan eri paria.

Toim. huom. Ei kannata lähteä tämän naisen kanssa vaellukselle, jos arvostaa up & go -tyyppisiä aamulähtöjä.

Kuva 40: Lämmin kesäyö

On lämmin kesäyö Kaldoaivissa ja naisretkeilijämme on asiallisesti pukeutunut. Vielä reilu vuorokausi aiemmin hän naurahtaen lausui "Sulla on untuvatakki!!" ja vuorokausi myöhemmin: "Sulla on karvoitus, tässä on mun fleece, mä otan sun takin"



Mitä voisi tehdä tuolle ällöhymylle joka tolla on kuvasta toiseen!!

Kuva 39: Tuutilullaa

Majoitteitahan olla pitää monenlaisia. Mitä yksinkertaisempi, sitä parempi.
Yksinkertainen retkeilijämme on moninkertaistanut riippumaton hyödyn. Hyttysverkolla varustettu sellainen on oiva rankinen, muuta ei tarvitse. Kesällähän ei sada vettä.