Kuva: Lotta Ruohtula
Paistuntureiden kevätkesän aurinkoisessa säässä on neitomme sonnustautunut keskieurooppalaishenkiseen patikointiasuun. Vahva kandidaatti "paras himmeli" -kisaan.
Älä usko kaikkea mitä näet netissä. Tämä: http://www.tuutsie.fi/vakiot/kierros.htm ei suinkaan ole totuus retkeilevistä naisista. Totuus on jotain aivan muuta. Totuus löytyy mm. tästä blogista. Usko tai älä.

Instinöörinrutjakkeet ne kaikenmaaliman retkeilykeskustelupalstoilla kinaa siitä, mikä high-performance Gore-Tex-asu ja/tai ilmatäytteinen makuualusta olisi tarpeeksi hyvä, jotta herkkähipiäinen uroksemme (mitenkään mitään ammattikuntaa tai sukupuolta osoittelemati, ikäluokasta puhumattakaan) voisi tepastella esim. Haltin reitin eestaas. Reipas Kaarinapa ei tarvitse mitään Goreja, vaan soveltaa eräoloissa mustaa jätesäkkiä sekä sateensuojaksi (kukas sitä rinkkaa purkamaan ja sadetakkia kaivamaan pienen kuuron takkii), makuualustaksi (ks. alla - makuualustan ulosotto vaatisi himmelin purkamisen) että kansantarujen lähteenä: jossakin Italiassa ehkä vieläkin kerrotaan kauhunsekaista tarinaa Lapin erämaissa kiertelevästä Kävelevästä Himmelistä, jolla on valtavan kokoinen musta pää, tikkumaiset etukäpälät, ja joka laulelee kammottavalla primitiivimurteella karjalaissii kansanlaului.
Mistä moinen suomalaiskanssallinen innovatiivisuus? Salaisuus on K. Karin hengessä aamujumppa, joka vetreyttää paitsi lihat ja rasvat, myös virvoittaa aivoverenkiertoa.
