Kuva 126: Tukkaongelma? Mikä tukkaongelma?

Maria tuossa viime kuussa tuskaili takkutukan kanssa. Ka hanki sie sisko rastat! Ei mene tukka littanaan, ei VOI takkuuntua enempää, ja voi löntystellä tunturissa reggae-tahtiin niin pal uskottavammin.

Mutta tuota nenänvuotamisongelmaa se ei toki ratkaise...

Riemukas rastapäämme Elina, Muotkalla 1996

Kuva 125: Haisevat huivit ja hämäyshimmeli

Täti Puikea ja täti Muikea palaamassa Kiertämäjärviltä. Huomatkaa klassisen japanilaisposeerauksen lisäksi runsaasti koristellun himmelin hämäävä vaikutus: vaikka Sherpalla (Täti Muikea) oli käytännossä reissun KAIKKI painavat tavarat, raskausvaeltaja Täti Puikean himmeli vaikuttaa ulkopuolisen silmiin itseasiassa paljon vaikuttavammalta...

Hiusgeelin virkaa toimittavat Kemistä Tampereen Säästotekstiilistä eurolla hankitut hiusbanderollit, jotka vajaan viikon reissun jälkeen ovat jo niin Offin kyllästämät, että haju ei tule niistä kuunaan lähtemään. Vaan olivat niin oivat vehkeet, että harmiteltiin, ettei ostettu heti monia: vehje pitää tukan pois silmiltä, ja piilottaa sen samalla, litistää valmiiseen muottiin, imee hien ja haihduttaa offintuoksua, eleganssia unohtamatta!

Kuva 124: AINA kannattaa kuvata?

Pallonpuoliskot vaihtuu, eleganssi pysyy. On päästy juuri reitin puolimatkaan, Rees-Daart solaan, mutta tuuli alkaa olla sitä luokkaa että rinkka lähtee vierimään itsestään tasamaalla ja pikkukiviä lentää. Päätämme siis palata, vaikka rohkeammat olisivat jatkaneet ja kokeilleet riippusiltojen joustavuutta. Mutta voto piti saaha todisteeksi. Joku voisi kysyä "kannattiko"? Kyllä kannatti, sillä miten ilman tätä kuvaa muistaisi
-miten normaali asu Uuden-Seelannin takamailla oli urheilukalsarit yhdistettynä veitsellä trimmattuihin shortseihin (EN ollut ainoa! Läheskään!)
-mistä tulee sanonta "tuulta täynnä"
-ei KOSKAAN kannata pitää liian pientä pipaa

Toki joku voisi kysyä, miksi uutta kuvaa ei otettu, kun seuraavana päivänä tuuli oli tyyntynyt ja tukka hyvin.

Kuva 123: kaksipäinen nainen

Kun isosisko vie pikkusiskon erämaahan niin mitä siitä tulee?



no sehän pukee sen pikkusysterin kurahousuihin, välitakkiin, toppatakkiin, pipo on päässä eli kaikkee ja paljon - eli liikaa. Ettei vaan paleltuisi pikkuinen.

No olihan se lokakuun puoliväli Hammastunturissa ja tuuli kovasti.

Pikkusisko yrittää taipua kuvaamaan jäkäliä.

Takut - mitä tehdä?

Muutama peräkkäinen päivä pipo päässä ja välillä päälamppu päässä saivat taas aikaan uskomattomia takkuja. Tunturista laskeutuessa taisi tulla ainakin tuskanhiki joka ei ainakaan selvittänyt takkuja. Minulla ei juuri ole tuntoa päänahassa, eli vaikka kuinka revin hiuksia kammalla ja harjalla ei ollut toivoakaan että olisin saanut hiukset takuttomiksi.
Ivalossa kaupassa ja ravintolassa otin asenteen "takut on muotia" tuijotuksesta huolimatta, mutta hotellin respassa olin pipo päässä. Pidemmän hiushoitoaineliotuksen jälkeen osa takuista selveni, osan leikkasin puukolla pois.

Hyvät sisaret mitä te teette? Haluun pitää pidempiä hiuksia että on mitä mossata.

Onko joku kokeillut vaikka oliiviöljyä, vai onko parempaa kikka kolmosta?

Kuvaa ei ole, sillä mun paha silmä sammuttaa tarvittesssa kameran.

Kuva 122: Väriä elämään

Leiriytyessään syrjäisillä erämaa-alueilla, kuten Pukalan virkistysmetsässä Orivedellä, naisretkeilijämme muistaa valita telttansa ja muiden varusteiden värin turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Maastoon liian tehokkaasti sulautuvat varusteet eivät näy esimerkiksi pelastushelikopteriin, kun taas heleät punasävyt ilmaisevat jo kaukaa leirin sijainnin mahdollisessa suuretsintätapauksessa.

Kuva 121: Silloin ennen

Naisretkeilijämme 17-vuotiaana pyöräretkellä Tanskassa. Naisretkeilyn olennaiset osa-alueet ovat jo hyvin hallussa; omaisuus on levitelty huolettomasti ympäristöön, vaatteet on valittu sopimaan yhteen mahdollisimman tyylittömästi ja tukka on hyvin. Muovikassi  ei ole Prisman, mutta kruunaa kuitenkin asetelman.