Kuva 85: loppu hyvin kaikki hyvin

Alkavan ahdistuksen jälkeen oli upea reissu. Löydettiin Haltin Suomen puolen korkein kohta, käytiin Valttijoella, kahlattiin joissa ja lumessa, ja tutustuttiin taas toisiimme.

Pojan rinkka kävi raskaammaksi joka tauolla, joka helkutin tunturi huiputettiin ja naisemme söi kaikkia tabuja iltaisin ruotonsa lepyttämiseksi.

Tässä fiiliksiä taas Norjan puolella kun vaellus on loppu ja tennarit on taas jalassa.

Kuva 84: Vakavaa

Ollaan Haltin takana Norjan puolella, juuri lähdössä vaellukselle. Naisretkeilijä yrittää olla kuuntelematta äitinsä hyväätarkoittavia neuvoja, sulkee jälkikasvun rinkkaa. Jälkikasvu tarkastelee ohvia ja kyseenalaistaa sen vaikutuksen ihmisen terveydelle - että tuskin tätä kannattaa käyttää... Naisretkeiljä rukoilee, että vaelluksen lopussa olisi yhä puhevälit jälkikasvun kanssa.

Kuva 83b : Kodikkaat tulet

kynsitulet



eli helppo rakotuliviritelmä

Kuva 83: Kodikkaat tulet

Nämä naiset eivät leiki kynsitulilla, vaan reilusti pöllit nuotioon ! Ei tarvii nääs pitkin yötä lisäillä puita. Mutta arvatkaas mitä hidas hämäläinen tekee kun kivi vierähtää notskista alas? Nappaa tietenkin salamannopeasti kiven käteen. Juu, vähän tuntui kuumalta.

Kuva 82: Tästä se lähtee

Tähän meidät on kipattu kelkkareestä. Koskapa matkavarusteita näytti olevan enemmän kuin ahkiossa tilaa, oli parempi aloittaa syömisellä ja retkijuomalla.

Kuva 81: fensuita taas

Ei reissua ilman prisman muovikassia !

Kuva 80

Mihinkähän on naisretkeilijämme sukat jääneet? Mitäpä sukista kun loossimme terassikatoksessa ihailemme pirskahtelevaa kesäsadetta. Joka sittemmin yltyi ukkosmyrskyksi.