Ei aina tarvitse nukkua laavussa, vaan vuorilta löytyy iltayöstä myös hieman askeettista mutta rustiikkia sisämajoitusta. Varsinkin jos kynttilöitä on tullut mukaan vain yksi pieni jämä ja päälampuista on paristot finito, iltayö vain vilahtaa ohitse. Ja parisuhde voimistuu!
Ehkä aina ei aamulla kannata kupeksia, eikä katsella niin kamalasti ympärilleen, vaan lähteä vaan ihan reippasti matkaan sen enempää toljottelematta.
Espanjan Pyrenneillä marraskuussa 2004
6 kommenttia:
Tuo on kyllä kauniisti sanottuna jo ERITTÄIN rustiikkia ;).
Askeettista. Pieneliöstön yöelämä lienee varsin vilkasta :D Luulisi retkeilevää kumppania kiinnostavan jatkossa raikkaat puhtaat Lapin kairat ja laavun suloinen syli.
Haltihan sen jo sanoikin, kyllä mä myösepäilen, että tässä on haettu vertailupohjaa, että "eikö vaan ollutkin Hammaskairassa pehmoisempi sammalvuode?".
Se haluaa sinne takaisin taas. Eikä mua auta mikään. Miksi muka ei aina voi mennä vaan Lappiin.
Olin kohtelias ja annoin sille tuon patjan - eli mistään hinnasta en olisi suostunut makaamaan sillä ;-)
Eikos viimeisessa Retkilehden naiseusretkeilynumerossa ollut juttu siita, miten naiset nimenomaan arvostavat korkeatasoisia majapaikkoja ja haluavat nukkua pehmeilla patjoilla? Ja tuollahan on viela tuolikin, wow.
Ihan liiallista ylellisyyttä ja varustelun tasoa! Hyh, kyllä sitä pitää herkkähipiäisemmälle miehellekin sammalvuode kelvata.
Mokoma nirsoilija.
Lähetä kommentti