Ruotsin (kuten toki myös Suomen) armeijan varusteissa on yksi vika: ne maastoutuvat oivasti. Sodankäynnissä on toki eduksi, että esim. iloisenhelakat sukset eivät paista vihollisen silmiin hangen keskeltä, mutta rauhanajan toimissa maastoutumisesta on vain haittaa. Esim. jos valkoinen vaellussuksi ottaa ja lähtee karkuun alas tunturin rinnettä kevyessä lumituiskussa, niin kolmasosasekunnin päästä sitä ei erota Erkkikään (disclaimer: Erkkiä ei ollut matkassa, joten voi toki olla että Erkki näkisi mitä retkeilevä täti ei) ilman tuuria (joka silloin osui vastaan käkkyrämännyn muodossa, ja onneksi se mänty, ja siis tuuri, oli lähellä).
Tästä maastoutumisdemonstraatiosta pelästyneenä näppärä rauhanomainen retkeilijämme otti esille kirkkaanväriset, vedenkestävät maalit, ja niin sukset puhkesivat kukkaan naivistisen piirrustustaiteilun parhaassa hengessä. Sen lisäksi, että sukset nyt erottuvat hangen valkoisuudesta ilman silmäklaseja (ja Erkkiä, discl.), ei tarvitse pelätä, että joku talvigummisaapas-puusuksi-talepaaniukko nappaisi nämä sukset vahingossa tuvan seinältä :)
7 kommenttia:
Rieba, missä kuva?
no oho. mihis se kuva, ööm.
tuo valkonen alue kuvatkoon alkuperäistä ruottalaista hangessa. naisversio seuraa ihan justiinsa.
Käret ristissä vuotan
korruptoitunut on kunnon kuva, tai jotakin. mutta saahan tuostakin ideaa väriloistosta. varsinkin kun vertaa siihen valkoiseen alueeseen...
Vaude, heh. Kysymys, mistä noista muuten tietää, kumpi on oikea ja kumpi vasen (siis jos suksiin ei ole maalattu V ja O)? Mulla on nääs samanlaiset sukset.
Oi joi, onpa hienot!
Loistavaa!
Lähetä kommentti